perjantai 16. joulukuuta 2016

Haluammeko lisää harvainvaltaa vai suoraa demokratiaa?

Elämme niin sanotussa edustuksellisessa demokratiassa. Valitsemme vaaleissa edustajia, jotka päättävät mm. lainsäädännöstä. Tältä ainakin näyttää.

Käytännössä tähän sinänsä yksinkertaiseen kokonaisuuteen liittyy monia kysymysmerkkejä. Vaalien vapaudesta voidaan olla monta mieltä. Selvää on, että vallassa olevilla on puolellaan monia etuja verrattuna uusiin yrittäjiin. Julkisuus keskittyy valtapuolueisiin. Uusien puolueiden on vaikea saada viestiään – tai edes olemassaoloaan – äänestäjien tietoon. Pitkään aikaa ei ole nähty julkisuudessa vaalikeskusteluja, joissa uudet puolueet pääsisivät haastamaan vallassa olevia.

Oma lukunsa on taloudellinen puoli. Suomessa verovaroista maksetaan vuosittain yli 40 miljoonaa euroa puoluetukia. Ne jaetaan kansanedustajien määrän perusteella. Haastajapuolueet jäävät siis ilman sekä julkisuutta että toiminnan julkista rahoitusta. Tästä ovat Suomea moittineet sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö että Euroopan neuvosto (joista kumpikaan ei ole EU:n elin).

Kuka sitten todella päättää lainsäädännöstä? Suomi on EU:n jäsenenä sidottu siihen, että EU:n määräykset ovat Suomen lakien yläpuolella. Suurin osa uudesta lainsäädännöstä tulee EU:sta.

Europarlamentissa on 751 edustajaa, joista 13 suomalaista. Europarlamentin edustajilla ei ole oikeutta tehdä lakialoitteita. EU:n virkamieskomissiolla on yksinoikeus lakialoitteisiin EU:ssa. Komission lainvalmistelu taas perustuu pitkälti taustavaikuttajien työhön. Eniten ja tehokkaimmin lobbaavat suuryritykset. Tämä näkyy lakien ja direktiivien sisällössä.

On siis perusteltua sanoa, että elämme näennäisessä demokratiassa. Siitä johtuu kasvava eriarvoisuus, köyhien köyhtyminen ja rikkaiden rikastuminen. Siitä johtuu myös kasvava tyytymättömyys vallitsevaa politiikkaa kohtaan.

Nykyiset valtapuolueet ja niiden edustajat samaistuvat enemmän taloudelliseen eliittiin kuin äänestäjiinsä. Vallanpitäjät pelkäävät suoraa demokratiaa, kansanäänestyksiä.

On hämmästyttävää, että jotkut kansalaiset yhä kannattavat ja äänestävät sellaisia edustajia, jotka suoraan halveksivat kansalaisten oikeutta päättää itse tulevaisuudestaan.

Reilut ja tasapuoliset kansanäänestykset pakottavat keskusteluun asioista. Ja juuri avointa julkista keskustelua tarvitaan, jotta eri vaihtoehtojen perustelut tulevat julki. Demokratia on sitä, että ihmiset saavat aidosti päättää, ei sitä, että heidät saadaan päättämään jotakin.

Nykyinen korruptoitunut edustuksellinen demokratia on todellisuudessa harvainvallan muoto. Järjestelmän kriisiytyessä luvassa on harvainvallan voimistuminen. Mikään hallintovalta ei kuitenkaan pysy pystyssä ilman kansan tukea. Tukea on sekä kannatus että alistuminen.

Kysymys kuuluukin haluammeko lisää harvainvaltaa vai suoraa demokratiaa? Suoraan demokratiaan siirtyminen vaatii poliittisia muutoksia vaalien kautta.

Ei kommentteja: