keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Paras luokalle jääneistä

Valtiovarainministeri Kataisen mukaan Suomi pyrkii ensi vuonna EU:n vahvimmaksi taloudeksi. Ihmisten pärjäämisestä ministeri ei puhu mitään.

Ministerin kilpailuretoriikka ällöttää, kun muistaa, miten heikoimmassa asemassa olevat ihmiset voivat. Vanhustenhoito on suurelta osin retuperällä, tuloerot ovat Suomessa revenneet, nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, lapsiperheiden köyhyys on moninkertaistunut 15 vuoden aikana. Velkaongelmat ovat liian monille jokapaiväisiä

Läntisissä teollisuusmaissa on 17 miljoonaa työtöntä enemmän kuin nykyisen laman alkaessa. Lisäksi suuri osa työttömyydestä on piilotettu tilastoista näkymättömiin. Suomessa todellinen työttömien määrä on yli 400 000. Lisäksi sadat tuhannet tekevät pätkä- ja osa-aikatöitä.

Kun valtio vielä velkaantuu kymmenen miljardin euron vuosivauhtia, on ministerin hehkutus Suomen talouden vahvuudella irvokasta. Kaiken lisäksi vahvuusmittarit eivät kerro sitä, että Suomen kansallisomaisuus on suurelta osin myyty alehintaan lähinnä ulkomaisille sijoittajille. Nykyhallituksen huippusaavutuksena on 4-15 miljardin euron arvoisen Kemiran lannoitetuotannon myynti norjalaisyritykselle 200 miljoonalla.

Kun kilpailua ihannoidaan, ihannoidaan sitä, että on vähän voittajia ja paljon häviäjiä. Yhteiskuntien onnistumista pitäisi mitata sillä, miten voivat kaikkein huonoimmassa asemassa olevat. Tavoitteena tulee olla kaikkien pärjääminen.

Suomen talouden vahvuus on kovin suhteellista. Se voi olla luokalle jääneistä paras, kun työnjako, tulonjako ja velat unohdetaan.

Kun hyvinvointia halutaan lisätä, on tavoitteeksi otettava kaikkien kansalaisten perustarpeiden tyydyttäminen ja työn järjestäminen kaikille. Pelkän talouskasvun tavoittelu on lyhytnäköistä. Se johtaa siihen, että kasvua hankitaan korvaamalla ihmistyötä koneilla ja unohdetaan elintärkeä tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välillä.

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Kansanvallan päivänä siitä puhe mistä puute - kansan vallasta

18. heinäkuuta 1917 Suomen eduskunta hyväksyi valtalain ja julistautui korkeimman vallan käyttäjäksi. Kaksi vuotta myöhemmin 17.7.1919 hyväksyttiin itsenäistyneelle Suomelle perustuslaki, jonka mukaan ylin valta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Kansanvallan päivän vietto nykyisissä oloissa korostaa sitä, että ylin valta ei Suomessa kuulu enää kansalle. EU-Suomessa ylin valta kuuluu monissa keskeisissä asioissa EU:n elimille.
Unionin lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella. Yksinoikeus lakialoitteiden tekemiseen EU:ssa on unionin komissioilla. Suurin osa Suomen uudesta lainsäädännöstä tulee EU:sta.

Kuitenkin Suomen nykyinenkin perustuslaki sisältää saman määräyksen kuin alkuperäinen - ylimmän vallan kuulumisen kansalle. Valitettavasti tästä perustuslain ydinkohdasta on tullut tyhjä hokema. Samoin on käynyt toiselle perustuslain keskeiselle määräykselle, jonka mukaan Suomi on itsenäinen tasavalta. Valtiollista itsenäisyyttä ei Suomella ole, koska EU:n lait ja tuomioistuimen päätökset ovat omiemme yläpuolella ja Suomi on alistettu EU:n ulkopolitiikkaan.

Nykyinen tilanne on suomalaisten päätöksentekijöiden ansiota. He ovat vastuussa siitä, että EU-jäsenyys on ristiriidassa maamme perustuslain kanssa. Kansalaisia on johdettu pahemman kerran harhaan. Heiltä ei ole missään vaiheessa kysytty, että haluatteko, että Suomi luopuu itsenäisyydestä ja kansanvallasta.

Euroopan unioni on liittovaltioksi rakennettu harvainvalta. Sen kehitystä ohjaavat suurimmat jäsenmaat ja suuryritysten edustajat. EU:sta puuttuu demokratia, kansanvalta. EU:n demokratisointi on yhtä toivoton unelma kuin oli entisen Neuvostoliiton muuttaminen demokraattiseksi.

Unionia emme voi muuttaa, mutta Suomen osalta muutos on kuitenkin mahdollinen. Menetetty itsenäisyys ja kansanvalta voidaan palauttaa suomalaisten omilla päätöksillä. Ja jos halutaan tasapainoista yhteiskunnallista kehitystä, ne myös täytyy palauttaa.

Tarvittava muutos on suomalaisten itse tehtävä. Me itse osoitamme joko vääräksi tai oikeaksi 1800-luvun kirjailijan, Dostojevskin arvion, jonka mukaan suomalaiset eivät kykene muodostamaan valtiota, vaan ovat suurvaltojen rakennusainetta.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Ydinvoiman lisärakentaminen käsiteltävä uudelleen vaalien jälkeen

Ydinvoiman lisärakentaminen pitää käsitellä uudelleen eduskuntavaalien jälkeen monesta eri syystä. Suomen nykyinen hallitus ja eduskunta ovat korruptoituneet. Suomen lainsäädäntö ei tunne rakenteellista korruptiota, eikä siitä siksi seuraa oikeusjuttuja. Tästä huolimatta on kestämätöntä, että mm. ydinvoimayhtiöiden vaalirahoittamat ministerit ja kansanedustajat jakavat rakennuslupia rahoittajilleen. Osa päätöksen tehneistä kansanedustajista istuu ydinvoimayhtiöitä omistavien yritysten johtopaikoilla.

Korruptoituneet päättäjät eivät olleet kelvollisia tekemään päätöstä, jonka vaikutukset ulottuvat tuhansien vuosien päähän ja ovat pahimmillaan katastrofaaliset koko maalle.

Enemmistö suomalaisista vastustaa ydinvoiman lisärakentamista. Jos eläisimme aidossa demokratiassa, ydinvoimaa ei rakennettaisi lisää.

Ydinvoiman rakentaminen on vaikutuksiltaan niin suuri asia, että kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus ottaa siihen kantaa suoraan. Kansanäänestysten järjestäminen riippuu sekin korruptoituneesta eduskunnasta. Näennäisdemokratian muuttaminen aidommaksi demokratiaksi vaatii sitovien kunnallisten ja valtiollisten kansanäänestysten ottamista käyttöön.

Ydinvoiman on väitetty olevan turvallista, edullista, päästötöntä ja työllistävää. Jos nämä väitteet pitäisivät paikkansa, ydinvoimaa rakennettaisiin joka paikassa.

Ydinvoima on hyvin kallis energian tuotantomuoto, kun hinnoitellaan riskit ja otetaan huomioon myös tuleville sukupolville aiheutuvat kustannukset. Ratkaisemattoman ydinjäteongelman kustannukset jatkuvat kauemmas kuin voimme kuvitella.

Katastrofaalinen ydinvoimalaonnettomuus on mahdollinen. Sellaisen riskit on jätetty kansalaisten kannettaviksi. Jos ne hinnoitellaan ja määrätään ydinvoimayhtiöille sen mukaiset vahinkovakuutusmaksut, on ydinvoimaloita mahdoton rakentaa. Ne tulevat liian kalliiksi.

Ellei eduskunnan päätöstä ydinvoiman lisärakentamisesta oteta uuteen käsittelyyn vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen, kysytään suomalaisilta, olemmeko me ollenkaan kykeneväisiä päättämään omasta tulevaisuudestamme. Sama kysymys voidaan tosin jo nyt esittää koskien EU-jäsenyyttä ja Suomen valtiollisen itsenäisyyden poisluovuttamista.

Eduskunnan kestämätön ydinvoimapäätös asettaa myös haasteen kansalaistoiminnalle.
Väkivallattomalle kansalaistottelemattomuudelle on todellinen tilaus. Luonnollista olisi kieltäytyä yhteistoiminnassa niiden tahojen kanssa, jotka ovat ydinvoimahankkeiden takana.