torstai 22. syyskuuta 2016

Itsenäisyyspuoleen kannanotto rasismiin ja yhteiskunnallisen turvattomuuden tunteeseen

Itsenäisyyspuolue ei hyväksy minkäänasteista henkilöihin tai väestöryhmiin kohdistuvaa syrjintää uskonnon, kielen, kansalaisuuden, etnisyyden tai seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella.

Itsenäisyys ei tarkoita eristäytymistä eikä sitä että pidämme itseämme muita parempina. Valtiollinen itsenäisyys tarkoittaa muista valtioista riippumatonta lainsäädäntövaltaa, itsenäiseen lainsäädäntöön nojaavaa tuomioistuinlaitosta, omaa rahaa ja keskuspankkia sekä omaa ulkopolitiikkaa. Nämä ottavat luonnollisesti huomioon myös vallitsevat kansainväliset sopimukset ja sitoumukset.

Oma kansallinen tilanteemme on kriisiytymässä. Viimeistään Helsingin Rautatieaseman pahoinpitelyn seurauksena henkensä menettänyt nuori mies on huuto avoimen kansalaisyhteiskunnan, hyvinvointivaltion, ihmisten välisen luottamuksen ja suurten poliittisten muutosten puolesta.

Harvardin poliittisen taloustieteen professorin Dani Rodrik´in väittämän mukaan voimme nykyaikana valita vain kaksi kolmesta; demokratian, kansallisvaltion tai globaalin talouden mutta jonkun toteutuessa täysimääräisenä joudumme tinkimään muista. Euroopan unionissa karsinnan kohteina ovat kansallisvaltiot ja demokratia.

Terrori, turvattomuus ja pelko ei saavu Suomeen vieraan vaatteissa, vaan se on jo täällä ja vahvistuu. Se on poliittisesti toteutettua rakenteellista väkivaltaa, joka julistetun vaihtoehdottomuuden vallitessa lisää turhautuneisuutta, kasvattaa turvattomuuden tunteita, joista syntyy pelkoa, vihaa ja lopulta nurkkaan ajetut hyökkäävät. Ei sillä ole enää merkitystä, onko se turvattomuuden tunne perusteltavissa tai onko se hyökkäyksen kohde oikea. Nurkkaan ahdistettu hyökkää vaikka kiinni keppiin, jolla häntä isketään ja jättää lyöjän rauhaan.

Keppejä onkin Suomessa riittänyt viime vuosien aikana. Kansalaisia on kuritettu kasvavalla rakenteellisella väkivallalla, vedoten rahan vähyyteen ja kohta loppumiseen – aikoina jolloin yritysten osingot ovat rikkoneet ennätyksiä vuosittain ja Suomessa on tehty ennennäkemättömiä varallisuuden siirtoja kohti varakkaimpia kansanosia.

Sanahirviö ”kestävyysvaje” on uponnut suomalaisiin siinä määrin että olemme valmiita rahallisesti arvottamaan maamme alueella olevien ihmisten, sekä omien kansalaisten että vierasmaalaisten perustuslaillisia oikeuksia rahassa ja leikkaamaan hyvinvointivaltiomme perustuksia, ”jotta lapsillamme olisi tulevaisuus”?

Kiristyvä talous, tuloerojen kasvu, kilpailukykysopimukset, työelämän tehostaminen, epävarmuuden kasvattaminen kannustamisen nimissä ja puolen miljoonan kansalaisen jättäminen työyhteisöjen ulkopuolelle ja samalla syyllistäminen elämäntilanteensa näköalattomuudesta, päivittäiset tiedotukset kasvavasta sotilaallisesta uhasta, naapurivaltion arvaamattomuudesta, jatkuva uutisointi terrorista, joka kantaa vieraiden kulttuurien, uskontojen ja etnisten ryhmien ulkoasuja; tieteen, sosiaali- ja terveydenhuollon, koulusivistyksen, oikeuslaitoksen ja sisäisen turvallisuuden leikkaukset...

Kun riittävä määrä epäluottamusta kasvaa kansan keskuuteen, rikotaan tunne yhteisestä menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Siitä pisteestä tilanne alkaa kärjistymään omia aikojaan. Juuri nyt rintamalinjoja kaivetaan urakalla Suomen valtion alueella: varakkaiden ja varattomien, työttömien ja töissä olevien, yrittäjien ja työntekijöiden, kieliryhmien, uskontokuntien, ikäryhmien, sotilaallisen liittoutumisen puolesta ja vastaan olevien, terveiden ja sairaiden, maahanmuuttajien, pakolaisten ja syntyperäisten väliin. Jos Suomi on kriisissä ja pääministerin kuuluttamiin talkoisiin olisi ryhdyttävä, tämä ei ole se tie.

Tapa, jolla nykyinen hallituksemme sammutetuin lyhdyin nousi valtaan ja on ryhtynyt ennätysajassa toteuttamaan leikkauspolitiikkaansa sulkien korvansa ja silmänsä sekä omille heiveröisille lupauksilleen, laaja-alaiselle asiantuntijuudelle, että toimiensa legitimiteettiä yhä voimakkaammin kyseenalaistavalle kansanosalle, on demokratialle turmiollista ja lisää ääriliikkeiden kasvualustoja.

Poliittiseen valtaan pyrkijöitä nousee kuin sieniä sateella; osa uskoo aidosti asiaansa ja toiset vain taitavat populismin keinot, joista se tehokkain; yhteisen ihmiskasvoisen vihollisen, syyllisen osoittaminen saa rivit suoriksi ja joukot Johtajan taakse. Heidän tuntemansa turvattomuus, pelko ja viha ovat aitoja, mutta näistä tunteista ei synny pohjaa jolle rakennetaan kestävää yhteiskuntaa.

Kansalaisten enemmistö ei kuitenkaan halua tällaista Suomea, joten vallanpitäjien puolesta populistit saavat toimia katseenvangitsijoina ja tyytymättömyyden ukkosenjohdattimina sen aikaa kun hyvinvointivaltiota puretaan. Pakolaiset, maahanmuuttajat ja muut heikommassa asemassa olevat ovat vasten tahtoaan ja syytään joutuneet roistojen ja pelinappuloiden keskeiseen rooliin Suomen surkeassa poliittisessa näytelmässä, jossa kaikki aidosti vaihtoehtoinen politiikka joko vaietaan olemattomin tai demonisoidaan ääriliikehdinnäksi.

Itsenäisyyspuolue ajaa Suomen paluuta puolueettomuuspolitiikkaan, irtautumista Euroopan unionista ja sen liittovaltiokehityksestä sekä irtautumista poliittisesta eurovaluutasta, paluuta itsenäiseen keskuspankkiin ja kelluvaan valuuttaan.

Itsenäisyyspuolueella on nyt meneillään kannattajakorttien keräys, koska puolue ei kaksissa perättäisissä vaaleissa saanut ehdokasta valituksi eduskuntaan.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Mitä tulee Euroopan unionin jälkeen?

Puheenvuoro Ei Euro Foorumissa Italian Chianciano Termessä 17.9.2016

Meneillään on väkivallaton vastavallankumous. Se tapahtuu vielä suurelta osin ihmisten mielissä. Se näkyy pettymyksenä vallanpitäjiin sekä vanhoista rakenteista ja puolueista luopumisena.

Vastavallankumouksen syynä on jo aiemmin toteutettu vallankumous, joka on suunnattu hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta ja kansanvaltaa vastaan. Euroopan unionilla on merkittävä osa tässä vallankumouksessa, joka on siirtänyt pääomia ja valtaa monilta harvoille. EU on harvainvallan väline. Tarkoituksena on ollut taata vapaus pääomien siirtelylle ja niiden pitämiselle tehokkaan verotuksen ulkopuolella.

EU:n keskeinen periaate on niin sanottu neljän vapauden oppi: ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus. Ei ole sattumaa, että tämä oppi on muotoiltu 1980-luvulla ERT-ryhmässä. ERT (European round table of industrialists) on suurimpien europpalaisten yritysten johtajista koostuva voimakas etujärjestö. ERT:n ansiota on harvainvallan kannalta tärkein "vapaus", vapaus siirtää pääomia ilman rajoituksia.

Euro on poliittinen projekti. Se on osa EU-valtion perustaa. Euron taustavoimat ovat euron avulla halunneet supistaa julkista sektoria ja yksityistää valtioiden omaisuutta. Tässä euro on onnistunut. Useimpien kansalaisten kannalta euro on ollut katastrofi.

On tärkeää nähdä missä olemme ja minne olemme menossa. Jos haluamme sellaisen yhteiskunnan, jossa hyvinvointi koskettaa kaikkia, meidän on muutettava politiikkaa. Mitään uutta ei välttämättä tarvitse keksiä – ainakaan paljon. Lähes kaikki tarvittava kestävämmän talouden ja yhteiskunnan rakentamiseksi on ollut jo käytössä.

Markkinatalous voi toimia vain säänneltynä. Ja tuollaista säänneltyä markkinataloutta me nyt tarvitsemme. Tarvitsemme tasapainoa ihmisten välille – siis suurempaa oikeudenmukaisuutta. Tarvitsemme tasapainoa ihmisen ja talouden välille – siis taloutta, joka palvelee kaikkien selviytymistä. Tarvitsemme myös tasapainoa ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille – siis talouskasvun pakosta luopumista ja aineellisen kulutuksen sopeuttamista luonnonvaroihin.

Emme saa jäädä aiempien käsitteiden vangeiksi. Tarvittava uusi suunta sisältää asioita, joita olemme tottuneet nimittämään sosialismiksi tai kapitalismiksi.

Tarvitsemme siis uuden päämäärän, tien sinne ja ensi askeleet. Kun on kyse yhteiskunnan ja demokratian kehityksestä, kyse on nimenomaan suunnasta, koska täydellistä päämäärää ei voida saavuttaa.

Kun päätämme ottaa uuden suunnan, ovat ensi askeleet tärkeitä. Nyt ensi askeleita ovat oman rahan ja valtion itsenäisyyden palauttaminen hyvinvoinnin ja demokratian perustaksi - siis eurosta ja EU-jäsenyydestä luopuminen.

Tämän jälkeen tie on auki moneen suuntaan. On tärkeää tiedostaa, että oma raha ja itsenäisyys antavat mahdollisuudet uuteen kestävään politiikkaan, mutta eivät vielä ole tae mistään muusta. Siksi elämme murrosaikaa. EU on pettänyt lupauksensa. Ovet ovat nyt auki monenlaisille vaihtoehdoille. Osa niistä lienee vielä EU:takin huonompia.

Millainen vastavallankumous tarvitaan?

Nykyiselle harvainvallalle, siis myös EU:lle, tarvitaan vaihtoehto, joka on konkreettinen, ymmärrettävä ja rakentava.

Haluan painottaa, että kyse on talousjärjestelmän ja yhteiskuntakehityksen perustan muuttamisesta.

EU ei ole rauhan projekti, vaan ruutitynnyri. Rauhaa voidaan edistää kansainvälisellä yhteistyöllä mm. tekemällä YK:n puitteissa aloitteita aseistariisunnan toteuttamisesta. Me voimme yhdessä esittää, että valtiot ohjaavat 10 prosenttia asemenoistaan äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja konfliktien ratkaisemiseen.

Lähi-idän ja Keski-Aasian kriisit ja pakolaisuus johtuvat suuresti Lännen aseellisesta puuttumisesta alueen asioihin ja suoranaisesta valtioiden hajottamisesta. Tässäkin EU on ollut nimenomaan ongelma eikä ratkaisu. Vastuu ongelmista kuuluu ennen muuta niille, jotka ovat nämä kriisit aiheuttaneet. Aseelliset ratkaisut voivat olla vain väliaikaisia.

Jos kansalaiset saavat päättää omasta poliittisesta ja valtiollisesta asemastaan, monet nykyiset valtiot tulevat hajoamaan. Tällaiseen tulisi varautua aktiivisesti mm. YK:n puitteissa, jotta väkivaltaa ja hajoamissotia voidaan välttää.

Euroopan unionin olemassaoloa on perusteltu kansainvälisen yhteistyön tarpeella. EU:ssa on kuitenkin kyse enemmän alistussuhteista kuin yhteistyöstä. EU:n politiikan määräävät sen suuret jäsenmaat sekä suuryritykset, suursijoittajat ja suurpankit.

Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan nykyistä enemmän. Aitoa yhteistyötä voi tehdä vain sellainen, joka hallitsee itseään.

Kaikki harvainvallat ovat perustelleet itseään rauhan lisäksi hyvinvoinnin turvaajina. Kun hyvinvoinnilla tarkoitetaan tuloerojen kaventamista ja ihmisarvoisen elämisen mahdollisuuksia kaikille ihmisille, EU on enemmän ongelma kuin ratkaisu. Eriarvoisuus on EU:n toinen nimi.

Kaikkia koskevaan hyvinvointiin tarvitaan yhteisvastuuta. Valtioiden erilaiset kulttuurit ja historiat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia päätöksiä halutaan tehdä. Yksi malli ei sovi kaikille.

Parhaat mahdollisuudet kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen on siellä, missä kansalaiset voivat itse osallistua ja missä päätöksenteko on lähellä kansalaisia.

EU:n on sanottu olevan vastapaino USA:n ja Kiinan talousmahdeille. Eurooppalaiset on haluttu yhdistää taloudelliseen sotaan toisia suurvaltoja vastaan. Todellinen vihollinen on kuitenkin keskuudessamme. Meidän tulee yhdistyä kansalaisina ja aktiiveina yhdessä muiden maailman kansalaisten kanssa sitä taloudellista ja poliittista harvainvaltaa vastaan, joka alistaa ihmisiä kaikkialla maailmassa.

Harvainvallan toteuttama globalisaatio on uudenlaista siirtomaavaltaa. Siinä alistajina eivät ole toiset valtiot, vaan suuryhtiöt, - sijoittajat ja –pankit.

Tämän uusliberalistisen globalisaation tilalle tarvitaan lokalisaatioita. Sen pitää tarkoittaa aitoa demokratiaa, suurempaa paikallisuutta ja tasapainoa ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille. Tämä on se vastavallankumous, joka tarvitaan.

On paradoksi, että myös nykyisen harvainvallan kannalta suunnan muutos on pitkän päälle paras vaihtoehto. On lopulta kaikkien etu välttää se, että nykyisen talousjärjestelmän rakenteellinen väkivalta muuttuu yleisesti avoimeksi väkivallaksi.

Ensiaskeleita uuteen suuntaan

- Valtioille oma raha ja keskuspankki sekä itsenäinen lainsäädäntö. Eroon siis eurosta ja EU:sta.

- Rahan hallinta valtiolle. Valtio luo rahan keskuspankkinsa kautta. Muilta pankeilta kielletään rahan luominen ja ne palautetaan alkuperäiseen tehtäväänsä rahoituksen välittäjiksi.

- Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveydenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

- Edellä mainituilla toimilla voidaan luopua talouskasvun pakosta, joka syntyy rahoitusjärjestelmästä. Kasvupakosta on joka tapauksessa luovuttava, koska aineellinen kulutus ylittää jo luonnonvarojen uusiutumisen.

- Energiajärjestelmä on muutettava uusiutuvaan energiaan perustuvaksi.

- Kulutuksen kasvattamisen sijasta on keskityttävä kaikkien perustarpeiden tyydyttämiseen ja elämisen laatuun. Tasapaino vaatii talouden ja markkinoiden alistamista palvelemaan ihmistä. Kokonaistuotanto, BKT ei mittaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin mittaamisessa on huomioitava tulonjako, ympäristön tila ja se, tyydyttyvätkö kaikkien ihmisten perustarpeet. Keskeiseksi tavoitteeksi on otettava aidon kehityksen mittarin (GPI:n) tai vastaavan indeksin ottaminen päätöksenteon työkaluksi.

Mitä voimme tehdä yhteistyön laajentamiseksi?

- Muovataan keskeiset periaatteet ja käytännön ensiaskeleet uudelle talousmallille.

- Kootaan maailmanlaajuinen yhteistyöverkosto.

- Järjestetään säännöllinen vuosittainen yhteinen kokoontuminen yhteistyöstä kiinnostuneille järjestöille ja puolueille.

perjantai 16. syyskuuta 2016

What comes after the European Union?

No Euro Forum 16.-18.9.2016, Chianciano Terme, Italy

A nonviolent counterrevolution is currently under way. It is still largely confined to the minds of people, and can be seen as disappointment with the current rulers and a rejection of the old structures and political parties.

The reason for this counterrevolution is the former revolution which targeted prosperity, justice and the rule of the majority. The European Union has been a major part of this revolution, which has redistributed wealth and power from the many to the few. EU is a tool of the oligarchy. The goal has been to secure the free flow of capital and keep it outside of effective taxation.

The central thesis of the EU is the so-called thesis of 4 freedoms: of people, of products, of services, and of capital. It is no coincidence, that this thesis was formulated in the ERT-group in the 1980's. ERT (European round table of industrialists) is a powerful lobby group composed of the heads of the largest European corporations. The main "freedom" of the oligarchy, the freedom to move capital without restrictions, is due to the ERT.

The euro currency is a political project. It is a part of the foundation for an EU-state. The forces behind the creation of the euro wanted to reduce the public sector and privatize state property. In this the euro has succeeded. For the majority of the citizenry the euro has been a catastrophe.

It is necessary to acknowledge where we are and where we are headed. If we want a society where a high standard of living touches everyone, we must change the current policies. Nothing new needs to be invented - at least not much. Practically all that is necessary for a sustainable economy and society has already been in use.

A market economy can only work when regulated. It is this regulated market economy which we now need. We need balance between people - that is, more justice. We need balance between the economy and humans - that is, an economy that works toward the sustenance of everyone. We also need a balance between the needs of humans and the limits of nature - that is, giving up on the necessity of economic growth and a rebalancing of material consumption with the natural resources.

We must not become hostages to previous concepts. The necessary new direction includes components of both socialism and capitalism.

Thus we need a new goal, a path toward it, and the first steps. Regarding the development of society and democracy, the main thing is the direction, because perfection is not achievable.

When we decide to take a new direction, the first steps are important. Currently the first steps are the reinstatement of national currencies and national sovereignty as the basis for well-being and democracy - which means an exit from the euro and the EU.

After this, there are many options. It is necessary to acknowledge that independence and a sovereign currency provide the possibility for new sustainable policies, but do not guarantee anything more. This is why we are living in a time of great shifts. The EU has broken its promises. The doors to many different paths are now open. Some of them may be even worse than the EU.

What kind of counterrevolution is needed?

An alternative for the current oligarchy - including the EU - is needed, one that is concrete, understandable, and constructive. I want to stress that this means a change in the foundations of the economy and societal development.

The EU is not a project of peace, but a powder keg. The cause of peace can be furthered with international cooperation, for example by creating initiatives for disarmament within UN. We can jointly propose that nations redirect 10% of their defense budget toward eradicating extreme poverty and toward the solution of conflicts.

The crises in the middle East and central Asia, as well as immigration, are largely the results of the West's military interventions and outright toppling of governments in the region. The obligation to solve the problems is first and foremost at the feet of those, whose caused the problems in the first place. Armed solutions can only be temporary.

If the people are allowed to decide their own political and national associations, many current states will break up. Steps to prepare for this should be taken by the UN and others in order to minimize violence and wars of secession.

The need for the EU has been justified on the basis of international cooperation. However, within the EU the relationship is one of subjugation rather than cooperation. The policies of the EU are dictated by the large member nations and international corporations, rich investors and major banks.

More international cooperation is needed. Real cooperation can only be achieved by those, who can decide their own actions. All oligarchies have attempted to justify themselves as maintainers of peace and well-being. If by well-being we mean narrower income gaps and the possibility of a dignified life for everyone, the EU is the problem, not the solution.

Well-being for everyone requires a sense of common responsibility. The different cultures and histories of different nations greatly affect the types of economic and societal decisions that can be made. One model does not fit all.

The best prospects for building a sustainable standard of living are in those places, where people can participate and where the decisions are made close to those affected by them.

It has been said that the EU is a counterbalance to the economic might of the US and China. The Europeans have been recruited to fight an economic war against other powers. The real enemy, however, is amongst us. As citizens and activists we must unite with the people all over the world to fight against the economic and political oligarchy which oppresses people the world over.

Globalisation is a new form of colonialism, where the oppressors are not other nation states, but international corporations, investors and banks.

In place of this neoliberal globalisation we need localisation. This must mean real democracy, a greater emphasis on local affairs, and a balance between man and nature. This is the counterrevolution that is needed. It is paradoxical that even from the point of view of the current ruling elite, this change of direction is the best option in the long run. Ultimately it is to everyone's benefit to avoid the metamorphosis of the current economic violence into open violence.

The first steps in a new direction

- A sovereign currency, central bank and legal system are needed for each nation state. An exit from the euro and EU.

- The control of the currency has to be given to the state. The state creates the currency through its central bank. Other banks are prohibited from creating currency and are restored to their original duties.

- The state-controlled currency can be used to pay for citizens to work in selected fields. These include healthcare, education, the police, the army, fire departments, postal services, railroads and other transportation infrastructure.

- Using the previously described actions we can free ourselves from the necessity of economic growth, which is dictated by the current monetary system. The need to curtail economic growth will be necessary in any case, since consumption already surpasses the renewal rate of natural resources.

- The production of energy has to be changed to use renewable sources.

- Instead of increasing consumption, we must focus on fulfilling the basic needs of everyone and the quality of life. This balance requires that the economy and markets work to the benefit of humans. The total production, GDP, is not a measure of well-being. To measure the quality of life we must take into account the distribution of income, the state of nature and whether the basic needs of everyone are met. A central goal is to adopt a true measure of progress, such as the GPI, as a tool for making decisions.

What can we do to increase cooperation?

- Formulate the central principles and practical first steps needed for a new economic system.

- Gather a worldwide network of cooperation.

- Organize a yearly conference for organizations and parties interested in cooperation.