keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Miksi emme saa äänestää kansalaisaloitteista, pormestareista ja kunnanjohtajista?

Eduskuntaan on toimitettu yhteensä 16 kansalaisaloitetta, joiden taakse on koottu yli 50 000 tukijaa puolen vuoden aikana. Eduskunta voi käytännössä toimia aloitteiden kanssa miten tahansa. Ne voidaan käsitellä perusteellisesti eri valiokunnissa lausuntokierroksineen tai aloitteet voidaan haudata hiljaisuudessa.

Kansalaisaloitteen mahdollisuus on askel eteenpäin kohti suoraa demokratiaa. Askel jää vielä lyhyeksi. Suorasta demokratiasta voidaan puhua vasta sitten, kun kansalaiset voivat sitovissa kansanäänestyksissä päättää kansalaisaloitteiden kohtalosta.

Oleellista on, että päätösvalta on nyt eduskunnalla, ei kansalaisilla. Ja eduskunnan päätökset ovat eri asia kuin kansalaisten päätökset. Monissa erilaisissa asioissa ei minkäänlainen edustaja voi todellisuudessa edustaa kaikkia valitsijoitaan. Kaiken lisäksi nykyiset eduskuntapuolueet toteuttavat ryhmäkuria. Se tarkoittaa, että kansanedustajat äänestävät usein ryhmäpäätöksen mukaan vastoin omaa kantaansa.

Kansanäänestysten parasta antia on se, että niitä edeltävät kampanjat pakottavat keskusteluun. Ja keskustelua tulevaisuudesta tarvitaan.

Kansanäänestyksiä on helppo järjestää vaalien yhteydessä – ja muutenkin. Ainut vaikeus on siinä, että nykyiset vallanpitäjät ja heidän taustavoimansa – suuri raha lyhyesti sanottuna – haluavat pitää kiinni vallastaan.

Kansanäänestyksiä torjutaan esittämällä, että kansalaisilla ei ole riittävää tietämystä asioista. Jos niin on, miten he osaavat valita itselleen edustajat, jotka osaavat kaikissa asioissa edustaa heitä? Kun vielä otetaan huomioon, että edustajat eivät välttämättä voi äänestää oman tahtonsa mukaan.

Korruptoitunut edustuksellinen järjestelmä on kriisiytynyt laajasti. Edessä on monia vaihtoehtoisia teitä eteenpäin. Myös kestävämmän yhteiskunnallisen kehityksen tie on auki edessämme. Ensi askeleita sille tielle on siirtyminen suoraan demokratiaan.

Suoraa demokratiaa pitää toteuttaa sekä valtakunnallisella että kunnallisella tasolla. Nyt kuntavaalien ollessa käsillä pitää kysyä, miksi kuntalaiset eivät saa päättää kunnanjohtajien ja pormestarien valinnasta? Jos tällainen mahdollisuus olisi, innostaisi se kuntalaisia osallistumaan oman kunnan kehittämiseen.

Itsenäisyyspuolue on jo pitkään vaatinut sitovien kansanäänestysten käyttöönottamista. Niin myös nyt kuntavaaliohjelmassaan.

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Koko Suomen sote

Hallituspuolueen ajavat tuhoisaa sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistusta laajan asiantuntijajoukon tyrmäävistä lausunnoista huolimatta. On jo ilmiselvää, että edessä on valtavia ongelmia.

Eriarvoisuus alueiden ja kansalaisten välillä tulee kasvamaan. Asiakasmaksut kasvavat mitä ilmeisimmin merkittävästi. Kokonaiskustannukset kasvavat varmasti, kun rakennetaan päällekkäisiä kilpailevia järjestelmiä. On suuri vaara, että kirjaimellisesti elintärkeät palvelut vaarantuvat esim. erikoissairaanhoidossa.

Pahimmat ongelmat ovat vielä vältettävissä, jos hallitus ottaa sote-hankkeessa reilun aikalisän. Näin se tekee, jos viimein suhtautuu asiaan ratkaisukeskeisesti: On syytä jatkaa sellaista mikä toimii ja muuttaa sellaista mikä ei toimi.

Aikalisää puoltaa sekin, että hankkeessa on edelleen perustuslaillisia ongelmia. Lisäksi maakuntauudistus on jäämässä torsoksi, kun maakuntien verotusoikeutta ei tule.

Sote-palveluiden rakenteet tarvitsevat merkittävää remonttia. Remontin pitää kuitenkin parantaa tilannetta. Nyt ollaan tuhoamassa toimivaa ja rakentamassa kalliilla entistä huonompaa.

Suomen terveydenhoitojärjestelmä on vertailukelpoisiin maihin verrattuna hyvin kustannustehokas. Suuri korjattava asia on terveyskeskusten ja erikoissairaanhoidon keinotekoinen kilpailutilanne.

Hallituksen sote-mallissa näkyy aatteellinen tavoite. Hallituspuolueet haluavat ajaa alas julkista sektoria ja korvata sen yksityisellä. USA-mallisen terveydenhoidon suuntaan siirtyminen on vakava virhe, ellei sitten haluta että terveydenhoito jätetään suuryhtiöiden ahneuden armoille.

Toinen mahdollisuus on koko Suomen sote-ratkaisu, jossa otetaan käyttöön inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestävimmät ratkaisut. Kyse on tahdosta.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Itsenäisyyspuolue kuntavaaleihin 24 kunnassa

Itsenäisyyspuolue (IPU) asettaa kuntavaaliehdokkaita 24 kuntaan. Ehdokkaita ei juuri voitu etsiä ennen kuin puolue oli puoluerekisterissä n. kuukausi sitten. Siihen nähden ehdokasmäärä n. 50 on kohtuullisen hyvä.

IPU:n 12-kohtainen kuntavaaliohjelma korostaa inhimillisyyttä ja lähidemokratiaa. IPU:n mielestä hyvien sosiaali- ja terveydenhoidon palvelujen tulee olla kaikkien saatavilla maksukyvystä, iästä tai asuinpaikasta riippumatta. IPU katsoo, että maan hallituksen kaavailema sote-uudistus uhkaa käytännössä romuttaa julkisen terveydenhoidon. Näin laaja uudistus pitää toteuttaa kokeilujen kautta ja siten, että palvelujen laatu ja saatavuus ei heikkene entisestään.

Haastajapuolueiden toimintamahdollisuudet Suomessa suhteessa eduskunnassa oleviin ovat vaikeat. Eduskunnassa olevat puolueet saavat toimintaansa joka päivä yhteensä yli 100 000 euroa julkisia varoja. Haastajapuolueet 0,00 euroa. Tämä on yksi syy siihen, että eduskuntaan ja kuntiin on muodostunut valtapuolueiden kartelli.

Muutos on kuitenkin tulossa. Sosiaalinen media tarjoaa rahattomillekin vaikutuskanavan ja murtaa tiedonvälityksen tukoksia. Kansalaisten epäluottamus valtapuolueisiin on jatkuvassa kasvussa.

Äänestäjä voi kysyä itseltään, onko minun puolueeni ollut uskollinen asioille, joita pidän tärkeinä. Valtapuolueiden edustajat pelottelevat äänten menevän hukkaan, jos äänestää puoluetta, jolla on vain vähän ehdokkaita. Ääni menee kuitenkin hukkaan vain silloin, jos äänestää omia tavoitteitaan vastaan.