Kohti tasapainoa

Intian itsenäisyysliikkeen keulahahmo Mahatma Gandhi vaati maalleen itsenäisyyttä, koska näki, että se on ainoa tapa lopettaa Intian poliittinen ja taloudellinen riisto. Nyt tarvitaan laajemminkin gandhilaista nationalismia. Valtioista – ja samalla niiden kansalaisista – on tullut uudenlaisen riiston kohteita. Uudenlaisessa siirtomaavallassa riistäjiä eivät niinkään ole toiset valtiot, vaan suuryritykset, -sijoittajat ja –pankit. Sen sijaan, että valtiot palvelisivat kansalaisiaan, ne palvelevat ylikansallista taloudellista yläluokkaa.

Uusi riistojärjestelmä on toteutettu useimmiten kansalaisten valitsemien poliittisten päättäjien voimin. Yhtenä tärkeänä osana valtioiden alistamisessa lainoittajien armoille on ollut kansallisvaltion ja kaiken kansallisen maalaaminen mustaksi. On rumaa puhua kansasta – paitsi että "kyllä kansa tietää", saa aina makeat naurut, kun se eduskunnassa takinkäännön lomassa heitetään. Kuitenkin esim. Suomen kansa tarkoittaa Suomessa asuvia Suomen kansalaisia, ei sen kummempaa.

Kansallisvaltioiden ja kansalliseen viittaavan hävittäminen on ollut välttämätöntä, jotta ylikansallinen rahavalta on voinut päästä nykyiseen asemaansa. Paradoksaalisesti, siis näennäisen järjettömästi, tätä ovat edesauttaneet erityisesti vasemmistolaisiksi kutsutut puolueet. Suomessa SDP on ollut euromyönteisin puolue. Martti Ahtisaari oli SDP:n presidenttiehdokas, ja presidenttinä hän vertasi EU-jäsenyyden vastustajia fasisteihin. EU on, Hannu Taanilaa lainaten, kansainvälisen kapitalismin työrukkanen.

Äärinationalismiin kuuluu yleensä oman kansan ja kansallisuuden pitäminen muita parempina tai ylempinä. Siihen kuuluu usein myös rasismi, syrjintä syntyperän, ihonvärin tms. ominaisuuksien perusteella. Äärioikeisto on määritelty mm. siten, että se nojaa kansallisen uudestisyntymän myyttiin. Rasismi on äärioikeistolle tunnusomaista.

Äärinationalismi ja äärioikeisto joutavat historian roskatynnyriin. Niitä ei pidä sekoittaa gandhilaiseen nationalismiin, siis poliittisen ja taloudellisen riiston lopettamiseen, joka on välttämätöntä. Lisäksi tarvitaan vastakkainasettelun tunnistamista. On selvitettävä missä menevät todelliset poliittiset jakolinjat. Oikeisto-keskusta-vasemmisto –jako ei vastaa tämän hetken ongelmiin.

Todelliset jakolinjat kulkevat suhtautumisessa ihmisyyteen ja toisaalta niin sanottuun globalisaatioon. Suhtautuminen maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin on vastakkainasettelun ydintä. Siitä erikseen myöhemmin.

Hömppäheinän viljelijä Hellanmaasta kirjoitti Ilkassa 18.7., että ”Seuraavissa vaaleissa äänestän itsenäisyyspuoluetta, mutta jos nekin kääntävät takkinsa, en äänestä enää koskaan”.

Huoli pois. Itsenäisyyspuolue (IPU) ei käännä takkiaan. IPU perustettiin pitkälti siksi, että äänestäjillä olisi käytössään vaihtoehto, joka varmasti puolustaa suomalaisten oikeutta päättää omista asioistaan. IPU on tehnyt vuosia töitä talkoilla ja tekee edelleen. Miksi se kääntäisi takkinsa, kun IPU:n varoitukset euron ja EU-jäsenyyden tuhoisuudesta ovat osoittautuneet todeksi?

Joku on sanonut, että kaikki organisaatiot päätyvät petoksiin ja valheisiin, muu olisi luonnotonta ja mahdotonta. Kovalta kuulostavaa arviota selittää se, että aatteelliselle perustalle syntynyt organisaatio usein keskittyy valtaa saatuaan tuon oman vallan turvaamiseen. Tuollaista rappiota on kuitenkin mahdollista torjua – tai sitten on vain luotava uusia organisaatioita valheisiin sortuneiden tilalle.

Puolueet tulee nähdä välineinä. Hyvät välineet ovat arvokkaita, huonot joutavat kierrätykseen.

Sata vuotta sitten puolueiden tarvetta perusteltiin kahdella asialla: Puolueita tarvitaan kansan vallan kanaviksi ja puolustamaan kansaa taloudellista vallankäyttöä vastaan. On mielenkiintoista, että nuo tarpeet ovat yhä kovin ajankohtaisia.

Kun puoluevalta on korruptoitunut, tarvitaan suoraa demokratiaa, sitovia kansanäänestyksiä. Muutos suoran demokratian suuntaan voi tapahtua vain kansalaisten laajalla tuella.

Itsenäisyyspuolueen (IPU) hallitus on ottanut myönteisen kannan Paavo Väyrysen alulle panemaan kansalaisaloitteeseen, jossa esitetään kansanäänestyksen järjestämistä Suomen jäsenyydestä euroalueessa.

Aloite on kannatettava ja oikean suuntainen. On hienoa, että Väyrynen on tullut IPU:n linjalle. Suomi tarvitsee oman rahan ja kansalaisten pitää saada päättää asiasta.

Aloitteella on monta merkitystä. Se saa aikaan kansalaiskeskustelua tulevaisuutemme vaihtoehdoista, joka on välttämätöntä. Kun aloite kerää yli 50 000 nimeä, joutuvat eduskunnassa olevat puolueet ja edustajat ottamaan siihen kantaa.

Jos kansanvalta, demokratia toteutuisi, saisivat suomalaiset äänestää sekä eurossa että EU:ssa jatkamisesta.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1372#support-statement-pdf

Suomi irti EU:sta -kansalaisaloite löytyy täältä https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1338

Pian tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen itsenäistymisestä v. 1917. Sisäinen itsehallinto, autonomia Suomella oli ollut jo pitkään sitä ennen Venäjän suuriruhtinaskuntana. Oman rahan Suomi sai v. 1860. Siitä alkoi maamme oman talouden rakentuminen.

Valtiollinen itsenäisyys merkitsi sitä, että Suomella oli muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka.

Valtiollisesta itsenäisyydestä luovuttiin, kun Suomi liitettiin Euroopan unioniin v. 1994 eduskunnan 2/3 enemmistöllä tekemällä päätöksellä. Perustuslain muutos olisi vaatinut 5/6 enemmistöä eduskunnassa. Neuvoa-antaneen kansanäänestyksen tulos, jossa 56,9 prosenttia äänestäneistä kannatti EU-liitosta, ei oikeuttanut eduskuntaa luovuttamaan perustuslain mukaan eduskunnalle kuluvaa lainsäädäntövaltaa eikä Suomen kansalle kuuluvaa ylintä valtaa Euroopan unionille. Ne kuitenkin luovutettiin samalla kuin valtiollinen itsenäisyyskin. Itsenäisyyden menettämisen osoittaa jo se, että EU:n lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella.

EU-liitos, markan vaihtaminen euroksi ilman Suomessa säädettyä lakia ja Lissabonin sopimuksen (EU:n perustuslain) hyväksyminen täyttävät valtiopetokset tunnusmerkit. Oikeudellista käsittelyä tai ratkaisua näihin ei kuitenkaan ole näkyvissä ennen kuin valta vaihtuu Suomessa perusteellisesti. Nythän ylin perustuslain tulkitsija Suomessa on eduskunta. Puolueista riippumattoman perustuslakituomioistuimen tarve on ilmeinen.

EU ei ole sellainen, jota suomalaisille luvattiin ennen v. 1994 neuvoa-antanutta kansanäänestystä. On huomattava sekin, että v. 1976 jälkeen syntyneet eivät ole saaneet äänestää EU:sta ollenkaan.

2017 on sopiva vuosi järjestää Suomessa kansanäänestys EU:sta eroamisesta, siis Suomen itsenäisyyden palauttamisesta. Hyvä ajankohta olisi huhtikuun 2017 kuntavaalien yhteydessä.

Tarvitaan 50 000 nimeä kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan tuollaista kansanäänestystä. Äänestys eurosta eroamisesta ei riitä. EU kieltää keskuspankkirahoituksen myös niiltä jäsenmailtaan, joilla on oma raha. Suomelle on palautettava oman rahan ja itsenäisen keskuspankin lisäksi itsenäinen lainsäädäntövalta ja oma ulkopolitiikka.

Nykyiseltä eduskunnalta ei voi odottaa myönteisyyttä EU-kansanäänestyksen järjestämiseen. On kuitenkin luotava painetta, jotta asia nousee ihmisten mieliin ja keskusteluun. Kansalaisaloite on tähän oikea väline.

Suomessa on keskitytty eurokriisiin Kreikan osalta. Antaa kreikkalaisten päättää oman maansa tulevaisuudesta. Suomalaisten asia on päättää Suomen tulevaisuudesta. Siihen meidän voimamme ja kykymme myös riittävät, kunhan löytyy riittävä tahtotila.

Suomen uusi itsenäistyminen tarkoittaa alamaisuudesta ja alistussuhteesta luopumista. Se avaa toivon näköalan maamme tulevaisuuteen ja tekee mahdolliseksi aidon kansainvälisen yhteistyön.

Liikepankeille on poliittisilla päätöksillä annettu oikeus luoda rahaa tyhjästä. Rahan luominen tapahtuu tilikirjauksina, kun velkaa annetaan pankista velalliselle.

Aiemmin rahan luominen tyhjästä on ollut kansallisten keskuspankkien yksinoikeus. Aiemmin valtio on myös voinut lainata omalta keskuspankiltaan. Näin se on velkaantunut sisäisesti, mikä ei ole ollut ongelma, kun talouden tasapainosta on huolehdittu. Oman keskuspankin luomalla rahalla on myös voitu rahoittaa julkisia hankkeita, kuten esim. teiden ja koulujen rakentamista.

EU on kääntänyt asetelman täysin, kun on kieltänyt keskuspankkirahoituksen. EU:n keskuspankin kaavioissa valtiot ovat yritysten ja yksityishenkilöiden kanssa samassa ryhmässä hakemassa lainaa rahoitusmarkkinoilta.

Asetelma on mielipuolinen, kun valtiot ovat riippuvaisia liikepankkien lainoituksesta ja samalla joutuvat takaamaan niiden toiminnan.

Velkaraha tulee tyhjästä, mutta velan maksu ei, ellei sitten velkaa makseta uudella velalla. Ja juuri näin suurelta osin tehdään. Muuta mahdollisuutta ei ole, kun velan määrä on kasvanut riittävän suureksi. Hiljattain tehty tutkimus kertoi, että viimeisen 700 vuoden aikana mikään valtio ei ole maksanut kaikkia velkojaan, kun velan osuus kokonaistuotannosta on ylittänyt sata prosenttia.

Korolliseen velkaan perustuva talousjärjestelmä vaatii talouden jatkuvaa kasvattamista. Tämä on oravanpyörä, josta on päästävä monestakin syystä.

Pankeilla on omia pääomia keskimäärin vain murto-osa niiden lainakannasta. Kreikassa tilanne on pankkienkin osalta karannut käsistä. Kreikkalaispankkien omasta pääomasta on Taloussanomien mukaan yli 60 prosenttia verosaamisia. Kreikassa on tehty järjestely, jolla pankkien n. 12 000 miljoonan euron tappiot on muutettu niiden omaksi pääomaksi. Yrityksillä, myös pankeilla, on oikeus vähentää voitoistaan aiemmat tappiot. Tämä on siis Kreikassa viety niin pitkälle, että menneet tappiot ovat pankkien omaa pääomaa, vaikka tulevista voitoista ei ole vielä tietoa.

Markkinatalous tyydyttää ne tarpeet, jotka se itse luo. Näin totesi viime vuosituhannella J.K. Galbraith teoksessaan Runsauden yhteiskunta. Nyt markkinataloudeksi kutsutussa systeemissä pörssi-, valuutta- ja johdannaiskaupan osuus on monikymmenkertainen tavaroiden ja palvelujen tuotantoon verrattuna. On luotu tarpeet, joita nykyinen järjestelmä tyydyttää. Pieni joukko hyötyy nykyisestä valtaa ja pääomia keskittävästä politiikasta.

J.F. Kennedyn ajatus ”Joka kylvää etuoikeuksia joutuu niittämään vallankumouksia” on toteutumassa. Liikepankeille, suursijoittajille ja suuryrityksille on poliittisilla päätöksillä luotu kestämättömiä etuoikeuksia. Lopullisia tuloksia ei kukaan tiedä, mutta vastavaikutus tulee. Kansalaiset nousevat ennen pitkää vastarintaan. Ja lopputulos on arvaamaton.

Kaikkien kannalta olisi järkevää pyrkiä kohtuuteen ja kaikkien pärjäämiseen. Ellei avoin julkinen keskustelu ole mahdollista, ottavat huutajat ennen pitkää paikan eturivistä.

Kreikkalaiset äänestivät talouskurin jatkamista vastaan. Kansanäänestys oli kauhistus EU:n vallanpitäjille. Kansanäänestykset ovat jatkuva uhka harvojen vallalle, koska ne pakottavat keskusteluun ja mahdollistavat kansalaisten suoran vaikuttamisen omiin asioihinsa.

Miten jatkossa käykään, Kreikan äänestys avaa monia näkoaloja. Suomessa on tärkeää huomata, että eurossa ja EU:ssa olo ei ole peruuttamaton, vaikka mm. presidentti Niinistö on niin väittänyt. Kansanäänestyksiä voidaan järjestää myös Suomessa. IPU on esittänyt lainmuutosta, jolla mahdollistetaan sitovat kunnalliset ja valtakunnalliset kansanäänestykset.

Kreikan ja euron kriisin yhteydessä on toisteltu, että eurosta ei ole eroamispykälää. Suomessa ei ole myöskään euroon liittymispykälää. Suomessa ei siis ole säädetty lakia euroon siirtymisestä eikä markasta luopumisesta.

Ulkoministeri Soini esitti, että ”Kreikan pitäisi lähteä samalle tielle kuin Latvia ja Viro, jotka laittoivat kovat kuurit päälle. Reformeihin voivat liittyä tasavero ja eläkeuudistus”. Lausunto kertoo joko tietämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. Kreikan kuuri on ollut erittäin kova. Kreikan julkisia menoja on leikattu v. 2009 jälkeen 20 prosenttia. Kun kokonaistuotanto (BKT) on romahtanut 25 prosenttia, on velan suhde BKT:hen vain kasvanut. Eläkkeitä ja palkkoja on leikattu, kiinteistövero moninkertaistettu jne. Ihmisiä kuolee hoidon ja lääkkeiden puutteeseen ja itsemurhiin. Tämä on EU:n vaatiman talouskuripolitiikan tulos.

Toinen Soinin tuore lausuma on myös virheellisyydessään mielenkiintoinen: ”Kreikasta loppuvat rahat. Ei Euroopan keskuspankkikaan voi maailman tappiin asti tällaista rahoittaa, koska rahaahan ei synny tyhjästä”. Velkaraha nimenomaan syntyy tyhjästä. Velkaa luodaan keskuspankeissa ja liikepankeissa tilikirjauksina. Tämän yksinkertaisen mutta hämmentävän asian on todennut mm. Saksan keskuspankin johtaja. Suomen hallitukseen asti tieto ei ilmeisesti ole päätynyt.

Vaikka uutta rahaa synnytetään tyhjästä, velan maksu ei tule tyhjästä – ellei sitten velkaa makseta uudella velalla.

Otetaan esimerkki siitä, mitä velan maksu muuten kuin tyhjästä tehdyllä rahalla voi tarkoittaa. Suomessa on metsää n. 23 miljoonaa hehtaaria. Kuvitellaan, että ne myytäisiin valtion velan maksuun hintaan 2000 euroa hehtaari (ja unohdetaan että suuri osa metsistä on yksityisessä omistuksessa). Yhteissumma 46 miljardia euroa kattaisi vajaat puolet Suomen nykyisestä valtion velasta. Ja mitä sitten myytäisiin? Kreikan yli 300 miljardin euron velkoja ei makseta saaria myymällä. Kreikan velat jäävät suurelta osin maksamatta ja suomalaisetkin kärsivät miljardien tappiot.

Maailman tappiin asti ei velkaa voida lisätä. Tyhjästä luodun velan maksamisen toive perustuu talouden jatkuvaan kasvuun. Velkavetoinen talousjärjestelmä siis luo talouskasvun pakon. Tästä mielettömästä oravanpyörästä on päästävä. Ensiaskel kestävämpään talouteen ja yhteiskuntaan on oman rahan ja itsenäisen keskuspankin hankkiminen.

Suomen sotien jälkeisen puolueettomuuspolitiikan ja aktiivisen sovittelupolitiikan onnistumisen kruunasi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokous Helsingissä v. 1975. Nyt ETYK:in 40-vuotisjuhla vesitettiin Suomen ulkopoliittisen johdon päätöksellä.

Suomen johdon päätös olla päästämättä ETY-juhlaistuntoon EU:n matkustuskiellossa olevia Venäjän edustajia on suuren luokan virhe. Päätös on verrattavissa neuvottelijoiden maahantulon estämiseen. Päätöksellä EU-Suomi sylkee vasten Venäjän johdon kasvoja. Päävastuu siitä on ulkoministeri Soinilla.

Itsenäisellä ja puolueettomalla Suomella olisi annettavaa Pohjois-Euroopan turvallisuuden lisäämisessä ja mahdollisesti myös Ukrainan kriisin ratkaisemisessa. Itsenäisyydestään ja puolueettomuudestaan luopunut EU-Suomi on osa ongelmaa.

Suomen politiikka aiheuttaa vahinkoa eniten itselleen. Jo nyt EU-pakotteet ja Venäjän vastapakotteet ovat merkinneet miljardiluokan menetyksiä Suomen ulkomaankauppaan. Pitkittyessään tilanne heikentää tulevaisuuden kaupan ja yhteistyön mahdollisuuksia. Nuo mahdollisuudet ovat viisimiljoonaiselle Suomelle hyvin suuret 140-miljoonaisen Venäjän naapurina.

On vaikea keksiä mitään maamme kannalta typerämpää, kuin se mitä nyt tapahtuu omin poliittisin päätöksin. Tehdään asioita, jotka tuhoavat hyvät naapurisuhteet. Tehdään myös asioita, jotka ovat ennen vieneet maamme sotiin. Vaarallisinta Suomelle on antaa maamme alue läntisten sotilasliittojen tai suurvaltojen käyttöön Venäjää vastaan. Näin toimien Suomi tekee itsestään uhan Venäjälle ja silloin Venäjästä tulee uhka Suomelle.

Suomi kävi kauppaa ja ylläpiti hyviä suhteita jopa diktaattori Stalinin johtamaan Neuvostoliittoon. Tälläkin hetkellä Suomi käy kauppaa monien diktatuurin kanssa. Miksi ihmeessä tunaroidaan luonnollisimmat mahdollisuudet ja hyvät naapurisuhteet Venäjään? Kun verta kaivaa nenästä tosissaan, kyllä se sieltä ennen pitkää tulee.

Suomen edellisiä hallituksia on syystäkin laajasti moitittu. Nyt työnsä aloittanut hallitus vaikuttaa monin tavoin entisiäkin vaarallisemmalta. Valheellisuus on pahinta. Suomi on sitoutunut EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Naton isäntämaasopimus tekee Suomesta Naton astinlaudan ja eteentyönnetyn tukikohdan. Tätä alamaisuutta kannattava ulkoministeri Soini väittää silti Suomen olevan liittoutumaton. Hän aisaparinsa puolustusministeri Niinistö kutsuu USA:ta Suomen aseveljeksi.

Vaalit ovat tulevaisuudessakin mahdollisuus muuttaa suuntaa. Mahtoivatko kaikki äänestäjät viime kerralla tietää mitä tuli tilattua?

Pyhäjoelle suunniteltu ydinvoimala jäänee rakentamatta. Niin on hyvä. Ydinvoima on menneisyyteen kuuluva energian tuotantomuoto.

Ydinvoima on syytä hylätä kolmesta syystä. Se on kallista, tarpeetonta ja vaarallista. Kun kaikki kustannukset – myös uraanin louhinnan ympäristövaikutukset, jäteongelmat ja katastrofiriskit - huomioidaan, ydinvoima on kallein energiantuotannon muoto. Se on tarpeetonta, koska sähköä voidaan tuottaa uusiutuvilla energialähteillä. Ydinvoiman erikoisuus on katastrofaalisen onnettomuuden riski, jonka takia vakuutusyhtiöt eivät anna ydinvoimaloille vakuutuksia.

Olkiluotoon rakenteilla oleva, Intiassa Suomen routaiseen maahan suunniteltu ydinvoimala on yksi teollisuushistorian suurimpia ja kalleimpia virheitä. Laitos jää hölmöläisyyden muistomerkiksi. Eniten hyötyä siitä on, mikäli sitä ei oteta käyttöön.

Ydinvoiman rakentamisen aika on ohi. Nyt pitää satsata uusiutuviin energialähteisiin. Sähkön tuotannossa – myös Suomessa - aurinko- ja tuulivoimassa on valtavat mahdollisuudet. Niiden ongelmaa, jaksottaista saatavuutta, voidaan tasata sähkön varastoinnilla ja ns. älykkäillä sähköverkoilla.

Sähkön pientuotantoa pitää helpottaa ja taata sen pääsy sähköverkkoon kohtuullisella korvauksella. Ja tuottajan on oltava saamapuolella, ei maksajana.

Energiajärjestelmän uudistaminen uusiutuviin perustuvaksi vaatii poliittista tahtoa ja päätöksiä. Olisi kiva yllätys, jos niitä löytyisi uudelta hallitukselta.