torstai 22. syyskuuta 2016

Itsenäisyyspuoleen kannanotto rasismiin ja yhteiskunnallisen turvattomuuden tunteeseen

Itsenäisyyspuolue ei hyväksy minkäänasteista henkilöihin tai väestöryhmiin kohdistuvaa syrjintää uskonnon, kielen, kansalaisuuden, etnisyyden tai seksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella.

Itsenäisyys ei tarkoita eristäytymistä eikä sitä että pidämme itseämme muita parempina. Valtiollinen itsenäisyys tarkoittaa muista valtioista riippumatonta lainsäädäntövaltaa, itsenäiseen lainsäädäntöön nojaavaa tuomioistuinlaitosta, omaa rahaa ja keskuspankkia sekä omaa ulkopolitiikkaa. Nämä ottavat luonnollisesti huomioon myös vallitsevat kansainväliset sopimukset ja sitoumukset.

Oma kansallinen tilanteemme on kriisiytymässä. Viimeistään Helsingin Rautatieaseman pahoinpitelyn seurauksena henkensä menettänyt nuori mies on huuto avoimen kansalaisyhteiskunnan, hyvinvointivaltion, ihmisten välisen luottamuksen ja suurten poliittisten muutosten puolesta.

Harvardin poliittisen taloustieteen professorin Dani Rodrik´in väittämän mukaan voimme nykyaikana valita vain kaksi kolmesta; demokratian, kansallisvaltion tai globaalin talouden mutta jonkun toteutuessa täysimääräisenä joudumme tinkimään muista. Euroopan unionissa karsinnan kohteina ovat kansallisvaltiot ja demokratia.

Terrori, turvattomuus ja pelko ei saavu Suomeen vieraan vaatteissa, vaan se on jo täällä ja vahvistuu. Se on poliittisesti toteutettua rakenteellista väkivaltaa, joka julistetun vaihtoehdottomuuden vallitessa lisää turhautuneisuutta, kasvattaa turvattomuuden tunteita, joista syntyy pelkoa, vihaa ja lopulta nurkkaan ajetut hyökkäävät. Ei sillä ole enää merkitystä, onko se turvattomuuden tunne perusteltavissa tai onko se hyökkäyksen kohde oikea. Nurkkaan ahdistettu hyökkää vaikka kiinni keppiin, jolla häntä isketään ja jättää lyöjän rauhaan.

Keppejä onkin Suomessa riittänyt viime vuosien aikana. Kansalaisia on kuritettu kasvavalla rakenteellisella väkivallalla, vedoten rahan vähyyteen ja kohta loppumiseen – aikoina jolloin yritysten osingot ovat rikkoneet ennätyksiä vuosittain ja Suomessa on tehty ennennäkemättömiä varallisuuden siirtoja kohti varakkaimpia kansanosia.

Sanahirviö ”kestävyysvaje” on uponnut suomalaisiin siinä määrin että olemme valmiita rahallisesti arvottamaan maamme alueella olevien ihmisten, sekä omien kansalaisten että vierasmaalaisten perustuslaillisia oikeuksia rahassa ja leikkaamaan hyvinvointivaltiomme perustuksia, ”jotta lapsillamme olisi tulevaisuus”?

Kiristyvä talous, tuloerojen kasvu, kilpailukykysopimukset, työelämän tehostaminen, epävarmuuden kasvattaminen kannustamisen nimissä ja puolen miljoonan kansalaisen jättäminen työyhteisöjen ulkopuolelle ja samalla syyllistäminen elämäntilanteensa näköalattomuudesta, päivittäiset tiedotukset kasvavasta sotilaallisesta uhasta, naapurivaltion arvaamattomuudesta, jatkuva uutisointi terrorista, joka kantaa vieraiden kulttuurien, uskontojen ja etnisten ryhmien ulkoasuja; tieteen, sosiaali- ja terveydenhuollon, koulusivistyksen, oikeuslaitoksen ja sisäisen turvallisuuden leikkaukset...

Kun riittävä määrä epäluottamusta kasvaa kansan keskuuteen, rikotaan tunne yhteisestä menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Siitä pisteestä tilanne alkaa kärjistymään omia aikojaan. Juuri nyt rintamalinjoja kaivetaan urakalla Suomen valtion alueella: varakkaiden ja varattomien, työttömien ja töissä olevien, yrittäjien ja työntekijöiden, kieliryhmien, uskontokuntien, ikäryhmien, sotilaallisen liittoutumisen puolesta ja vastaan olevien, terveiden ja sairaiden, maahanmuuttajien, pakolaisten ja syntyperäisten väliin. Jos Suomi on kriisissä ja pääministerin kuuluttamiin talkoisiin olisi ryhdyttävä, tämä ei ole se tie.

Tapa, jolla nykyinen hallituksemme sammutetuin lyhdyin nousi valtaan ja on ryhtynyt ennätysajassa toteuttamaan leikkauspolitiikkaansa sulkien korvansa ja silmänsä sekä omille heiveröisille lupauksilleen, laaja-alaiselle asiantuntijuudelle, että toimiensa legitimiteettiä yhä voimakkaammin kyseenalaistavalle kansanosalle, on demokratialle turmiollista ja lisää ääriliikkeiden kasvualustoja.

Poliittiseen valtaan pyrkijöitä nousee kuin sieniä sateella; osa uskoo aidosti asiaansa ja toiset vain taitavat populismin keinot, joista se tehokkain; yhteisen ihmiskasvoisen vihollisen, syyllisen osoittaminen saa rivit suoriksi ja joukot Johtajan taakse. Heidän tuntemansa turvattomuus, pelko ja viha ovat aitoja, mutta näistä tunteista ei synny pohjaa jolle rakennetaan kestävää yhteiskuntaa.

Kansalaisten enemmistö ei kuitenkaan halua tällaista Suomea, joten vallanpitäjien puolesta populistit saavat toimia katseenvangitsijoina ja tyytymättömyyden ukkosenjohdattimina sen aikaa kun hyvinvointivaltiota puretaan. Pakolaiset, maahanmuuttajat ja muut heikommassa asemassa olevat ovat vasten tahtoaan ja syytään joutuneet roistojen ja pelinappuloiden keskeiseen rooliin Suomen surkeassa poliittisessa näytelmässä, jossa kaikki aidosti vaihtoehtoinen politiikka joko vaietaan olemattomin tai demonisoidaan ääriliikehdinnäksi.

Itsenäisyyspuolue ajaa Suomen paluuta puolueettomuuspolitiikkaan, irtautumista Euroopan unionista ja sen liittovaltiokehityksestä sekä irtautumista poliittisesta eurovaluutasta, paluuta itsenäiseen keskuspankkiin ja kelluvaan valuuttaan.

Itsenäisyyspuolueella on nyt meneillään kannattajakorttien keräys, koska puolue ei kaksissa perättäisissä vaaleissa saanut ehdokasta valituksi eduskuntaan.

Ei kommentteja: