perjantai 5. elokuuta 2016

Työ ja toimeentulo on mietittävä uudestaan

”Posti irtisanoo, robotit vievät 70 ihmisen työt”, kertoo tuore pikku-uutinen. Uutinen on pieni, koska se on niin tavallinen.

Automaatio ja tuotannon tehostaminen vähentävät ihmistyötä. Työn väheneminen koskee myös palveluja, joiden piti työllistää. Teollisuus sekä jo aiemmin maa- ja metsätalous ovat olleet vähenevän ihmistyön aloja pitkän aikaa.

Pyrkimykset eläkeiän nostamiseen ja työurien pidentämiseen kertovat siitä, että vallitseva politiikka on pudonnut muutoksen kelkasta. Nykyisestä rahaa ja valtaa keskittävästä politiikasta hyötyville on vastenmielistä tunnustaa ilmeisiä tarvittavia muutoksia. Yhtä ilmeistä on, että valtapuolueet samaistuvat enemmän taloudelliseen eliittiin kuin kansalaisiin ja näiden tarpeisiin. Siksi politiikka on niin eriarvoistavaa ja vieraantunut todellisuudesta.

Kun kaikkien pärjääminen otetaan tavoitteeksi, on työtä jaettava uudelleen. Itse työn käsite on mietittävä uudestaan. Ihminen tarvitsee mielekästä tekemistä. On yhteinen etu, että kaikki työkykyiset voivat osallistua yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentamiseen. Yhteiskunnan ja päätöksentekijöiden vastuulla on, että tämä onnistuu. Nyt on paljon parannettavaa.

Kaikille ei enää riitä perinteistä kokoaikaista palkkatyötä. Siksi on suuri vääryys syyllistää työttömiä.

Työn tarjoamista vaikeuttavat huomattavasti nykyiset työn sivukulut. Ne on poistettava ja vastaavat maksut perittävä tuotannon jalostusarvon perusteella. Tämä tarkoittaa eräänlaista laajennettua robottiveroa. Ihmistyön sijasta rasitettaisiin siis taloudellisen toiminnan tuottoa kokonaisuudessaan.

Työn ja toimeentulon uudelleen miettiminen johtaa myös verotuksen ja eläkejärjestelmän uudistamiseen. Ansiotulot ja palkkatulot on laitettava samalle viivalle. Pienten tulojen – esim. alle 15 000 e vuodessa – tulee olla verovapaita. Suuria tuloja on verotettava suhteellisesti enemmän. Pitää kysyä miksi läheisten ihmisten hoitamisesta tai vapaaehtoistyöstä ei kerry eläkettä? Ja eikö kolmen-neljän tonnin kuukausieläkekatto olisi oikein?

Tullaan kysymykseen keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään. Muutosta vaativan on vaadittava myös avoimempaa julkista keskustelua.

Kasvua ja työllisyyttä vaativaan höpötykseen ei pidä tyytyä. Mikään kasvu ei pelasta hyvinvointia, kun sen tulokset viedään maasta pois ja useimpien ulottumattomiin. Talouden kasvua saadaan aikaan helpoimmin kun korvataan ihmistyötä koneilla.

Kasvun sijasta on keskityttävä siihen, miten turvataan kaikkien pärjääminen ja kaikkien saatavilla olevat kunnolliset peruspalvelut. Kun kaikille järjestetään mahdollisuus osallistua, saadaan paradoksaalisesti ehkä sivutuotteena sitä kasvuakin. Kasvun itsetarkoituksellinen tavoittelu on kuitenkin tuhoisaa, kun se perustuu luonnonvarojen käytön jatkuvaan lisäämiseen.

Tasapainoisempi taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys vaatii Suomen osalta omaa rahaa ja itsenäistä lainsäädäntöä.

Ei kommentteja: