sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyyden, vision ja toivon puute kuuluvat yhteen

Toivon näköala puuttuu EU-Suomelta. Oikeistohallitus hokee ja hakee kilpailukykyä ja talouskasvua pakkomielteisesti ja epätoivoisesti. Ainakaan julkisuudessa ei kuitenkaan näy yritystäkään rehelliseen tilannearvioon – missä ollaan ja mihin menossa?

Suomen vallanpitäjät ovat laittaneet päänsä EU-pensaaseen. EU-jäsenyyttä ja eurossa oloa ei haluta kyseenalaistaa. Näin ollen kestävän tulevaisuuden kannalta välttämätön tilannearvio jää tekemättä. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että Suomen ratkaisut EU:n ja euron suhteen eivät kestä kriittistä tarkastelua. Kansalaisten parissa on paljon hiljaista tukea omaan rahaan ja itsenäisyyteen siirtymiselle. Niinpä valtajulkisuudessa vaietaan siitä mistä ei voi puhua.

Suomi tuskin nousee mihinkään ilman omaa rahaa ja itsenäistä päätösvaltaa. Itsenäisyyden, vision ja toivon puute kuuluvat yhteen. Ne ruokkivat toisiaan.

Talouskasvun ja kilpailukyvyn sijaan tarvitaan syvempiä tavoitteita. Sellaisia voivat olla kaikkien pärjääminen, oikeudenmukainen hyvinvointiyhteiskunta, tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välillä, talouden ja markkinoiden alistaminen palvelemaan ihmistä.

Yhteiskuntaelämä ei ole yhden kiinteän pisteen tavoittelua. Kysymys on suunnasta. Yhteiskunnallisen ja poliittisen vaikuttamisen pitää hakea ja löytää suunta haluttuihin tavoitteisiin pääsemiseksi. Vaikka tavoite karkaakin kauemmaksi, tarvitaan päämäärä, tie sinne ja ensi askeleet.

Kyse on myös siitä keiden ehdoilla ja keiden hyväksi päätöksiä tehdään. EU on harvainvaltainen suurvaltarakennelma, jossa köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Suomalaiset maksavat yhä enemmän – nyt jo yli tuhat miljoonaa euroa vuodessa – siitä, että EU tuhoaa yhteiskuntamme perustaa.

Poliittisten puolueiden ja vaikuttajien tehtävänä on esitellä omat vaihtoehtonsa kansalaisille ja hakea niille tukea. Edistystä on, jos lupaukset ja teot ovat yhdenmukaiset. Edistystä on sekin, jos kaikki vaihtoehdot saavat edes kohtuullisen tasapuolisen kohtelun julkisuudessa ja uusien puolueiden syrjintä lopetetaan.

Toivon näköala on olemassa. Ensi askeleita uuteen suuntaan ovat ”pieleen menee mutta mitään ei voi” –asenteesta ja vanhoista vallanpitäjistä luopuminen. Suomen uusi tie tarkoittaa umpikujasta kääntymistä sekä omaan rahaan ja itsenäiseen lainsäädäntöön siirtymistä. Siis eroa eurosta ja EU:sta. Kaikkia koskeva hyvinvointi ja aito demokratia tarvitsevat perustakseen valtiollista itsenäisyyttä.

Ei kommentteja: