maanantai 28. syyskuuta 2015

Itsenäistyminen on yksinkertaista mutta vaikeaa

Näyttää siltä, että vähitellen tapahtuva muutos huonompaan otetaan vastaan helpommin kuin nopea muutos parempaan. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa on Suomessa jatkunut yli kaksikymmentä vuotta. Samaa EU-vetoista talouskuria korostavaa politiikkaa jatketaan entistä päättäväisemmin ja läpi tuntuu edelleen menevän.

John K. Galbraith totesi v. 1977 teoksessaan Epävarmuuden aika: ”Valtiomiesten mieleen ensiksi tulleen ratkaisun mukaisesti vöitä oli kiristettävä, kärsimykset kannettava, kärsivällisyyttä osoitettava. Tällainen reaktio on luonnollinen. Vain harvat uskovat kärsimyksen ja erityisesti toisten kokeman kärsimyksen olevan turhaa. Täytyyhän vastenmielisellä asialla olla myönteiset taloudelliset vaikutuksensa.” Kuulostaa ajankohtaiselta Sipilän hallituksen EU-Suomessa.

Vaikka EU-jäsenyyden ja euron tuomat kielteiset vaikutukset ovat monilta osin selkeästi nähtävissä, ei Suomessa ole vielä muodostunut voimakasta oman rahan ja itsenäisyyden palauttamista ajavaa liikettä. Itsenäistymisen ja / tai oman rahan kannattajia on enemmän kuin äänestäjiä millään eduskuntapuolueella, mutta äänestyspäätökset on tehty pääosin muilla perusteilla.

Jyrkkäreunaiselta vaikuttava politiikan muutos pelottaa. Omaan rahaan siirtyminen tarkoittaisi siirtymistä Ruotsin ja Tanskan kanssa samaan asemaan. EU:sta eroaminen tarkoittaisi siirtymistä samanlaiseen asemaan kuin Norja tai Sveitsi.

Tällaisia itsenäistä ajattelua ja toimintaa vaativia ratkaisuja helpompaa on alistuminen. Erään suuren lehden päätoimittajan sanoin: ”Suomi on eurossa ja pysyy, jos euro pysyy”.

Taloustieteilijöiden mukaan on olemassa ns. epäpyhä kolminaisuus, mikä merkitsee sitä, että yksikään valtio, jolla on oma raha, ei voi saada yhtä aikaa kolmea hyvää: 1. raha-autonomiaa, joka merkitsee peruskoron asettamisen vapautta, 2. vapaata pääomien liikkuvuutta, 3. vakaata valuutan arvoa. Yhdestä on aina luovuttava, jos haluaa pitää kaksi muuta.

Esim. USA on luopunut vakaasta valuutan arvosta raha-autonomian ja pääomaliikkeiden vapauden hyväksi. EU-Suomi on luopunut kahdesta (omasta raha- ja korkopolitiikasta sekä omasta valuutasta ja siis mahdollisuudesta säätää valuuttansa vaihtoarvoa) ja säilyttänyt vain pääomien vapaan liikkuvuuden.

Suomi on ainoana Pohjoismaana luopunut omasta rahastaan. Samalla on luovuttu omasta talouspolitiikasta ja paljolti myös yhteiskuntakehityksen ohjaamisesta. Ohjakset ovat niin sanotuilla markkinoilla. Näkyvissä on kasvavia yhteiskunnallisia jännitteitä ja levottomampia aikoja.

Niin kaukaiselta kuin Suomen uudelleen itsenäistyminen nyt tuntuukin, se on kuitenkin vain ajan kysymys. Muutos on suomalaisten itsensä käsissä.

Ei kommentteja: