tiistai 8. syyskuuta 2015

Hädässä olevia on autettava – ja pakolaisvyöryn syihin tartuttava

Inhimillisyyden vaatimukseen pitää kuulua hädässä olevien auttaminen. Kun ihmiset hakevat turvapaikkaa, on se sitä tarvitseville annettava. Myös kansainväliset sopimukset vaativat sitä, että hädässä olevia autetaan. Muistetaan sekin, että Suomesta on historian saatossa lähtenyt myös pakolaisia useampaan otteeseen.

Pakolaisten suurin toive on palata kotiin, kunhan olosuhteet sen sallivat. He haluavat tulla autetuiksi mahdollisimman lähellä omaa kulttuuripiiriään. Tämän takia esim. Turkissa on noin kaksi miljoonaa Syyrian pakolaista. Suomeen tulevia turvapaikan hakijoita ei kuitenkaan pidä ajaa Turkkiin.

Suomi on taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kriisissä paljolti EU-jäsenyyden ja euron takia, kun on luovuttu valtiollisesta itsenäisyydestä, omasta rahasta ja talouspolitiikasta. Edes tämä alennustila ei ole syy jättää auttamatta hädänalaisia ihmisiä.

USA:n johtama ”Lännen” politiikka on hajottanut lukuisia valtioita. Irakin ja Libyan lisäksi Syyria on myös käytännössä hajonnut valtio. Demokratian viemisen nimissä on kukistettu Lännelle epämieluisia diktaattoreita. Osin tämän politiikan tuloksena pakolaisia virtaa Eurooppaan.

Pakolaisuuden ja siirtolaisuuden syistä pitää puhua. EU:n politiikka on jo pitkään ajanut Länsi-Afrikasta ihmisiä Välimeren yli hakemaan parempaa elämää. Lännen politikka on Afrikassa estänyt pientilallisia elättämästä itseään maataloudella, velkaannuttanut valtiot kestämättömästi ja siirtänyt Lännen suuryritysten käsissä olevan tuotannon tulokset pois paikallisten ulottuvilta. Afrikan maat maksavat velkojen korkoja selvästi enemmän kuin saavat Lännen kehitysapua. Ulkomaisten kalastuslaivastojen suorittama Somalian rannikon ryöstökalastus oli yksi laukaiseva tekijä alueen merirosvoukselle ja varmasti myös pakolaisvirroille.

Jotta Suomessa pakolaiskysymyksen vuoksi kasvaneita sisäisiä jännitteitä voidaan vähentää, on avoimuus tärkeää. Kun turvapaikan hakijat eivät ole tulosiirtojen suhteen taloudellisesti sen paremmassa asemassa kuin kantaväestö, se pitää uskottavasti kertoa. Suomen tapaisessa keskustelun kehitysmaassa on ymmärrettävää, että synnyttää pahaa verta kun hallitus leikkaa pienituloisten niukkoja tulonsiirtoja ja samalla jakaa rahaa muualta tuleville. On traagista, että monien suomalaisten viha ja kateus kohdistuu heihin, jotka henkensä kaupalla hakevat siedettäviä elinoloja. Väärän tiedon ja ennakkoluulojen kylväminen on tässäkin tiedon levittämistä helpompaa.

Suomessa on ihmetelty nuorten miesten suurta osuutta turvapaikanhakijoista. Joidenkin mielestä nuorten miesten pitäisi olla ase kädessä puolustamassa omaa maataan. Merkillinen toive, kun esim. Syyriassa vähintään neljä osapuolta käy sekasortoista sisällissotaa, jota suurvallat aseistavat.

Useimmat ihmiset pitävät luonnollisena hädässä olevien auttamista. Vielä useampi pitäisi, jos julkisuudessakin olisi selkeät toimintaperiaatteet esim. vakaviin rikoksiin syyllistyvien turvapaikanhakijoiden karkottamisesta.

Nykyinen pakolais- ja siirtolaisvirta saattaa olla pientä esimakua tulevasta. Lähivuosikymmeninä on mahdollista, että ympäristö- ja ilmastokriisi ajaa kuivuvien ja kuumenevien alueiden asukkaita kansainvaelluksille pohjoiseen. Ei ole samantekevää onko pieni ja onnekseen syrjäinen Suomi osa suurten kysymysten ongelmaa vai ratkaisua.

Lena Wiksten, Itsenäisyyspuolueen hallituksen jäsen Antti Pesonen, IPU:n puheenjohtaja v. 2004-2015

Ei kommentteja: