perjantai 31. heinäkuuta 2015

Nationalismista ja vastakkainasettelun tunnistamisesta

Intian itsenäisyysliikkeen keulahahmo Mahatma Gandhi vaati maalleen itsenäisyyttä, koska näki, että se on ainoa tapa lopettaa Intian poliittinen ja taloudellinen riisto. Nyt tarvitaan laajemminkin gandhilaista nationalismia. Valtioista – ja samalla niiden kansalaisista – on tullut uudenlaisen riiston kohteita. Uudenlaisessa siirtomaavallassa riistäjiä eivät niinkään ole toiset valtiot, vaan suuryritykset, -sijoittajat ja –pankit. Sen sijaan, että valtiot palvelisivat kansalaisiaan, ne palvelevat ylikansallista taloudellista yläluokkaa.

Uusi riistojärjestelmä on toteutettu useimmiten kansalaisten valitsemien poliittisten päättäjien voimin. Yhtenä tärkeänä osana valtioiden alistamisessa lainoittajien armoille on ollut kansallisvaltion ja kaiken kansallisen maalaaminen mustaksi. On rumaa puhua kansasta – paitsi että "kyllä kansa tietää", saa aina makeat naurut, kun se eduskunnassa takinkäännön lomassa heitetään. Kuitenkin esim. Suomen kansa tarkoittaa Suomessa asuvia Suomen kansalaisia, ei sen kummempaa.

Kansallisvaltioiden ja kansalliseen viittaavan hävittäminen on ollut välttämätöntä, jotta ylikansallinen rahavalta on voinut päästä nykyiseen asemaansa. Paradoksaalisesti, siis näennäisen järjettömästi, tätä ovat edesauttaneet erityisesti vasemmistolaisiksi kutsutut puolueet. Suomessa SDP on ollut euromyönteisin puolue. Martti Ahtisaari oli SDP:n presidenttiehdokas, ja presidenttinä hän vertasi EU-jäsenyyden vastustajia fasisteihin. EU on, Hannu Taanilaa lainaten, kansainvälisen kapitalismin työrukkanen.

Äärinationalismiin kuuluu yleensä oman kansan ja kansallisuuden pitäminen muita parempina tai ylempinä. Siihen kuuluu usein myös rasismi, syrjintä syntyperän, ihonvärin tms. ominaisuuksien perusteella. Äärioikeisto on määritelty mm. siten, että se nojaa kansallisen uudestisyntymän myyttiin. Rasismi on äärioikeistolle tunnusomaista.

Äärinationalismi ja äärioikeisto joutavat historian roskatynnyriin. Niitä ei pidä sekoittaa gandhilaiseen nationalismiin, siis poliittisen ja taloudellisen riiston lopettamiseen, joka on välttämätöntä. Lisäksi tarvitaan vastakkainasettelun tunnistamista. On selvitettävä missä menevät todelliset poliittiset jakolinjat. Oikeisto-keskusta-vasemmisto –jako ei vastaa tämän hetken ongelmiin.

Todelliset jakolinjat kulkevat suhtautumisessa ihmisyyteen ja toisaalta niin sanottuun globalisaatioon. Suhtautuminen maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin on vastakkainasettelun ydintä. Siitä erikseen myöhemmin.

Ei kommentteja: