keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Euroero-terveiset Roomasta

Viikonvaihteessa 24.-25.1. pidettiin Roomassa kansainvälinen kokous, jonka aiheena oli voimien kokoaminen euroa ja uusliberalismia vastaan.

Tapaamiseen osallistui talous- ja yhteiskuntatieteilijöitä sekä kansalaisjärjestöjen ja puolueiden edustajia Italiasta, Espanjasta, Ranskasta, Itävallasta, Belgiasta ja Suomesta.

Kokouksen puhujat korostivat, että euro on ratkaisevassa asemassa luomassa ja pahentamassa nykyistä talouskriisiä. Ilman oman valuutan mahdollistamia itsenäistä talouspolitiikkaa ja valuuttakurssin joustoa useimpien maiden tulevaisuuteen ei ole valoa näkyvissä.

Myös suomalaisille kuulostaa tutulta usean puhujan esittämä arvio, että kansalaisten yleinen asenne – mm. Espanjassa ja Italiassa – on se, että euro on johtanut ongelmiin, mutta siitä eroaminen olisi arveluttava vaihtoehto. Julkisen keskustelun ohuus on ongelma muuallakin kuin Suomessa. Ilman julkista keskustelua ei tunneta muita kuin virallinen ”totuus”.

Tuttua on sekin, että euroeron vaatiminen halutaan yhdistää äärioikeistoon ja populismiin. Näin esim. Ranskassa euromielinen valtarakenne ja eurokriittinen Kansallinen rintama hyötyvät toisistaan.

Valtamediaan tukeutuva kansalainen saattaa olla tietämätön siitä, että on olemassa rasismin torjuva itsenäisyysliike.

Kysymys eurosta eroamisesta on erityisen vaikea vasemmistolle. Vasemmisto on monissa maissa ollut ratkaisevassa asemassa toteuttamassa EU-politiikkaa ja myös euroon liittymistä.

Pettymys vanhoihin valtapuolueisiin ja niiden harjoittamaan politiikkaan on nostanut uusia poliittisia liikkeitä nopeasti merkittäviin asemiin. Italiassa nousi viimeksi Viiden tähden liike ja Espanjassa on salamanousun tehnyt Podemos.

Vaikuttaa siltä, että uusien puolueiden on helpompi saada laajaa kannatusta kritiikillä kuin painottamalla todellisia vaihtoehtoja. Kritiikkiin ilman käytännön vaihtoehtoja perustuvan politiikan kääntöpuoli on, että siihen petytään yhtä nopeasti kuin innostuttiin. Tämä on nähtävissä eri puolilla, myös Italiassa Viiden tähden liikkeen kannattajien parissa.

Italiassa on seitsemän miljoonaa työtöntä, selvästi enemmän kuin viralliset luvut osoittavat. Kun Monti aloitti Italian pääministerinä v. 2011 Italian valtion velka oli 120 prosenttia BKT:sta. Nyt kovien ja yhä jatkuvien leikkausten jälkeen velkaa on 132 prosenttia BKT:sta.

Italia on menettänyt talouskriisissä neljänneksen teollisuustuotannostaan ja yhdeksän prosenttia kokonaistuotannostaan.

Kokouksen puhujien arviot EU:n keskuspankin lupaamasta "elvytyksestä" olivat tylyjä. Ei ole mahdollisuutta todelliseen elvytykseen, kun leikkauspolitiikka jatkuu. Elvytys voi siis vain luoda kuplan. Lopullinen riski "elvytyksestä" ei ole EU:n keskuspankilla vaan kansallisilla keskuspankeilla (jotka ovat EU:n alamaisia). EKP:n "elvytys" voi auttaa hetken, mutta eurokriisi tulee takaisin.

Arvioita Espanjasta

Taloustieteilijä Pedro Montes kertoi Espanjan elävän vakavassa kriisissä. Työttömyys on 23, joillakin alueilla 35 prosenttia. Nuorisotyöttömyys on 55 prosentissa. Suurtyöttömyyden vaikutukset ovat hyvin laajat, sillä suorien vaikutusten lisäksi se mm. vaikuttaa alentavasti palkkoihin ja työehtoihin.

Yksityisen ja julkisen velan yhteismäärä Espanjassa on 2,3-kertainen maan kokonaistuotantoon verrattuna.

Espanjan talouden kerrotaan kohentuneen pahimmasta kriisistä - v.2013 talouskasvu oli 1,4 prosenttia - mutta talouden kohenemisesta huolimatta ei ole näkyvissä sosiaalista kohenemista.

Espanjan hallituksen viesti kansalaisille on, että "uhraukset ovat tarpeen, jotta talous kasvaa". Montesin mukaan hallitus esittelee talouden kasvamista, mutta mitään muuta sillä ei ole esittää.

Montesin mukaan Espanjalla ei ole tulevaisuutta eurossa. Oma valuutta tarvitaan mm. siksi, että maat tarvitsevat niille sopivat valuuttakurssit

Montes on vakuuttunut, että kansallista itsenäisyyttä tarvitaan ja että jokaisen maan tulee tehdä ratkaisunsa eurosta eroamisesta itse ja omista lähtökohdistaan.

Euroopan integraatiossa Espanjasta tulee yhä enemmän reuna-alue. Saksa on yhä hallitsevampi.

Kansainvälinen solidaarisuuskin vaatii EU:sta eroamista, koska EU:ssa sellainen solidaarisuus ei ole mahdollista.

Koko poliittisessa kentässä on edustuksellisuuden ongelma. Se ei edusta kansaa.

Podemosin nousun lopputulosta emme tiedä, mutta se on jo muuttanut Espanjaa. Podemosin taustalla on "Ryhmä 50", joka iski ytimeen: työttömyyteen ja niihin, jotka elävät kriisissä. Kriisin ratkaisu vaatii poliittisia vastauksia.

Podemosin johdolla oli kokemuksia Etelä-Amerikan muutoksista, mm. Chavezin politiikasta. Se ymmärsi, että mikä tapahtui latinalaisessa Amerikassa, voi tietyllä tavalla tapahtua myös Espanjassa.

Podemosin muututtua puolueeksi vallitsee syvä hämmennys. Podemos on tullut suuremmaksi ja epäselvemmäksi. Kukaan ei tiedä mitä siitä tulee. Podemosilla on hyvät suhteet Kreikan Syrizaan.

Podemosin johto ei luultavasti usko EU:hun, mutta jos se sanoo tämän avoimesti, vaaleja ei ehkä voida voittaa. Podemosissa vallitsee siis henki "Mennään hallitukseen ja katsotaan sitten".

Poliittiset kulttuurit ja olosuhteet Euroopassa ovat erilaisia, mutta monia yhtäläisyyksiä löytyy. Suomi ei ole ainoa, joka on menettänyt paljon puhuttua kilpailukykyä. Etelä-Italian aurinkoisilla hedelmäviljelyksillä yhä enemmän appelsiineja ja mandariineja jää puihin mätänemään, koska on kannattavampaa tuoda hedelmät Pohjois-Afrikasta kuin maksaa Italiassa hedelmien poiminnasta siirtotyöläisille 10 euron päiväpalkka.

Rooman kokous oli itsenäistä jatkoa mm. Ateenassa ja Assisissa pidetyille kansainvälisille tapaamisille. Talouskriisin aiheuttama poliittinen kuohunta synnyttää pyrkimyksiä kansainväliseen yhteistyöhön ja informaation vaihtoon niiden välillä, jotka jakavat yhteiset suuret tavoitteet. Rooman kokouksessa nämä tavoitteet olivat euron, EU-jäsenyyden ja Naton torjuminen.

Ei kommentteja: