maanantai 29. joulukuuta 2014

Samantekevää onko oikeassa, jos muistinsa menettää

”Sillä ei ole merkitystä onko oikeassa, jos muistinsa menettää”. Näin opasti autokoulun opettaja taannoin oppilaitaan. Oppi meni ilmeisen hyvin perille, kun sitä vielä tehostettiin esimerkeillä. Vaikka käyttäytyy liikennesääntöjen mukaan, on otettava huomioon se, että kaikki muut eivät välttämättä niin tee.

Samaa varovaisuuden ajatusta voi soveltaa elämään laajemminkin. Myös turvallisuuspolitiikkaan.

Äskettäin kokoomuksen kansanedustaja Zyskowicz totesi, että Venäjän toimintaa ei pidä lainkaan ymmärtää, saati hyväksyä. Kun kielletään toisen toimien ymmärtäminen, ollaan sillä tiellä, josta em. autokoulun opettaja varoitti.

Hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Zyskowicz korosti siis todellakin sitä, että Venäjän toimia ei pidä edes ymmärtää.

Baltasar Gracian varoitti jo 1600-luvulla, että ”Ei pidä kuolla typeryyteen”. Sana ”typerä” tarkoitti Veijo Meren mukaan alkuun typistettyä, heikkoa, haurasta ja huonoa. Ajattelun kieltäminen on typeryyttä. Aktiivinen pyrkimys olla ymmärtämättä toista on ajattelun kieltämistä.

Zyskowiczin kehotus muistuttaa kovasti sitä viestiä, jonka ulkoministeri Erkko antoi 31.10.1939 J.K. Paasikivelle tämän lähtiessä Moskovaan neuvottelemaan Neuvostoliiton johdon kanssa. Erkon ohje oli ”Unohda, että Venäjä on suurvalta.” Neuvottelumatka oli viimeinen ennen talvisotaa.

J.K. Paasikivi kutsui talvisotaa Erkon sodaksi. Jos Paasikivi ja Mannerheim olisivat voineet päättää, ainakin se sota, jota kutsutaan talvisodaksi, olisi vältetty, koska em. herrat olisivat suostuneet NL:n tarjoamiin ja vaatimiin aluevaihtoihin. Kukaan ei voi tosin tietää, miten vaihtoehtoinen historia olisi tuon jälkeen edennyt - sodan kautta vai ilman sitä. Mannerheimin ja Paasikiven näkemysten mukaan se olisi kuitenkin ollut talvisotaan vienyttä kehitystä parempi vaihtoehto.

Sotia käydään, vaikka sotaa ei yleensä haluta. Sen sijaan on tehty asioita, jotka johtivat sotaan. Sodan logiikkaan kuuluu, että sen voi yksi osapuoli valita toisenkin puolesta. Siksi erityisesti pienessä maassa tarvitaan kaukonäköisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Talvi- ja jatkosodan jälkeen pakon edessä luotu puolueettomuuspolitiikka suunniteltiin toimimaan hyvin vaikeissa oloissa. Se ei ollut suhdannepolitiikkaa. Puolueettomuuspolitiikan toimivuutta todistaa Sveitsin pysyminen sotien ulkopuolella jo vuosisatojen ajan. Luottamus on puolueettomuuspolitiikan avainsana. Oma usko ei riitä, vaan on saavutettava laaja luottamus siihen, että puolueettomuuspolitiikka on aitoa.

Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen voi. Suomi on tiellä, joka on ennen vienyt maamme sotiin. Tuo tie tarkoittaa sitä, että Suomea ja sen aluetta voidaan käyttää Venäjää vastaan ja tämä tuo uhan maamme ylle.

Avain turvallisempaan tulevaisuuteen on oman asemamme oivaltamisessa. Suomea ei uhkaa mikään, kun huolehdimme siitä, ettei maatamme käytetä astinlautana Venäjää vastaan.

Suomen turva on siis itsenäisyydessä ja puolueettomuuspolitiikassa. EU:sta ja Natosta on päästävä irti. Tuo irtipääsy on yksinomaan suomalaisten käsissä.

1 kommentti:

Matias kirjoitti...

Näkemys on oikea. Ongelma on vain se että Suomessa ei ole ollut 1980-luvun alun jälkeen halukkuutta ottaa kohtaloa omiin käsiin. Paradoksaalisti "siiman antaminen" poliittiselle eliitillemme johtaa siihen että eliitti ei halua ottaa vastuuta maan tulevaisuudesta. Kesällä 1918 Suomi luovutti suuren osan juuri saavuttamaansa itsenäisyyttä Saksalle. Sama toistui 1990-luvulla.