tiistai 16. joulukuuta 2014

Kun hätä on suuri, on ipu lähellä

Ministeri Lenita Toivakka (kok) kommentoi EU:n ja USA:n neuvottelemaa TTIP kauppa- ja investointisuojasopimusta 11.12.2014: ”Kun kaupankäynnin esteitä poistetaan, on meistä itsestämme ja yrityksistämme kiinni, kuinka hyvin Suomi jatkossa selviytyy markkinoilla. Rakennemuutoksen keskellä on löydettävä uusia palveluita, uusia tuotteita vientiin”.

Tuo kuulosti kovin tutulta. Näin sanoi pääministeri Esko Ahon (kesk) avustaja Esa Härmälä v. 1994 EU-jäsenyydestä: "Suomalaisten yritysten pitää ymmärtää, että yhteismarkkinat ovat yhteismarkkinat myös siinä mielessä, että suomalaisilla tuotteilla saa vapaasti täyttää jäämeren ja välimeren välisen alueen, jos kilpailukykyä ja resursseja riittää".

Täyttämättä on jäänyt. Onko siis vain meistä itsestämme kiinni miten Suomen taloudella menee? Olemmeko olleet huonoja, kun nyt menee huonosti? Kuka on epäonnistunut?

Asiaa on syytä tarkastella vähän laajemmasta näkökulmasta. Nyt on annettu pois välineet oman talouden ohjaamiseen. Ei oikeastaan ole mitään suomalaista kansantaloutta, kun olemme osa eurotaloutta. Ja meneillään on vahva pyrkimys liittää eurotalous yhteen usa-talouden kanssa.

Enää ei ole suomalaisissa käsissä merkittäviä keinoja työllisyyden korjaamiseen, kaikkia koskevan hyvinvoinnin turvaamiseen eikä yhteiskuntakehityksen ohjaamiseen. On vain ylhäältä tulevaa sanelua, kuinka on syytä tehdä, jotta maan luottoluokitus ei heikkenisi. Pelko on aseeni, voisi olla EU:n motto.

Niinpä leikataan ja leikataan. Kun pitää leikata. Ja pitää leikata, koska on luovuttu talouden sääntelystä ja annettu ”markkinavoimille” – siis suuryrityksille, suursijoittajille ja suurpankeille – valta säännellä yhteiskunnallista kehitystä. Näin on päätetty ohimennen samalla kun Suomi on liitetty EU:hun ja euroon.

Nykyisten hallituspuolueiden lisäksi ainakin keskusta ja perussuomalaiset kannattavat TTIP-sopimusta. TTIP on pitkä askel siihen suuntaan, että Suomesta tulee entistä enemmän osa uutta siirtomaajärjestelmää. Siinä siirtomaaisäntiä eivät ole valtiot, vaan suuryritykset. Riiston kohteina on luonnonvarojen lisäksi kansalaisten enemmistö, joka jää paitsi sitä hyvinvointia, joka muuten olisi mahdollista.

Eduskuntavaalit ovat lähellä. Vaalit ovat taas suuri mahdollisuus. Niissä voidaan vaikuttaa politiikan suuntaan.

Suurin muutos, joka tulevissa vaaleissa voi tapahtua, on se, että eduskuntaan nousee puolue, joka vaatii Suomen menetetyn itsenäisyyden ja oman rahan palauttamista. Niitä tarvitaan hyvinvoinnin ja turvallisuuden perustaksi.

Kun hätä on suuri, on ipu lähellä. Itsenäisyyspuolueen nousu eduskuntaa ei ehkä muuta heti Suomen suuntaa, mutta se luo pohjan, jolta suunnanmuutos voidaan tehdä. Se myös pakottaa nykyiset eduskuntapuolueet julkiseen keskusteluun maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Ei kommentteja: