tiistai 7. lokakuuta 2014

Hätävarahallituksen visiot eli Suomen kenraalikuvernementin tulevaisuus

Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluita ohjasi selvä visio. Kokoomuksen oli saatava pääministerin salkku millä hinnalla hyvänsä. Suurimpana puolueena sillä oli tähän vihdoin mahdollisuus - toisaalta suurimman puolueen asema oli saavutettu niin niukasti, että pääministeriydestä oli maksettava kova hinta erilaisten myönnytysten muodossa.

Visio toteutui, kuten tiedämme. Kaikki tälle visiolle alisteiset tavoitteet eivät ole edenneet, tosin Suomen onneksi: Kataisen umpikujahallituksen ja sen jatkeena toimivan Stubbin hätävärahallituksen suurimmat ansiot ovat siinä, etteivät ne ole saaneet aikaan niin paljoa tuhoa kuin ovat yrittäneet. Hallitusten aktiiviset toimenpiteet suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan romuttamiseksi ovat toki edenneet, mutta rattaissa on ollut hiekkaa muuallakin kuin sote-uudistuksessa, josta Kelan ulostulo yksityisten terveyspalveluiden lisäämisestä paljastaa sen todellisen, bisnekseltä kimaltavan karvan. Eläkeuudistuksessa eläkepäiviä vaihdetaan työttömyyspäiviksi ja silloin eläkekertymiä samalla leikataan.

Tämä onnekas kyvyttömyys päätöksentekoon ei ole kuitenkaan riittänyt pelastamaan maata syvenevältä syöksykierteeltä, koska Suomi on jätetty lastuksi laineille Brysselin päätösvallan armoille. Suomi on EU:ssa kaukaisen ja mitättömän rajamaakunnan asemassa, ja sillä tavoin sitä myös kohdellaan ja hallitaan.

Aktiivisen ja tavoitteellisen ongelmiin tarttumisen ja paremman tulevaisuuden tavoittelun asemesta pääministeri-kenraalikuvernöörit Katainen ja Stubb ovat tyytyneet hallinnoimaan, toteuttamaan Brysselin keskushallinnolta saadut määräykset ja ohjeet paikallisesti pilkulleen, ilman turhien kysymysten esittämistä. Kiitokseksi hyvin hoidetusta työstä Katainen jonottaa nyt EU-palkintovirkaansa, jollainen epäilemättä on valmiina myös Stubbille, jos hänen tiiminsä ei nyt seuraavissa vaaleissa sattuisikaan niin fantastisesti menestymään.

Hätävarapääministeri Stubb lupaa kansalle verta, hikeä ja kyyneleitä, ja jättää herrasmiehenä mainitsematta, että kansalla ei enää tarkoiteta aivan kaikkia, vaan ainoastaan niitä, joiden tärkein omaisuus on heidän oma työpanoksensa (jonka arvo laskee nykyisessä keinottelutaloudessa koko ajan), ja jotka maksavat veronsa. Kansan yläpuolella on muutaman prosentin uusi euroaatelisto, jolle Stubb taas lupaa verohelpotuksia, jotta he mahdollisesti suvaitsisivat oleskella Suomessa jatkossakin. Muuta sanottavaahan pääministerillä ei maan asioista sitten olekaan, ei esimerkiksi talouden syöksykierteestä. Brysselin ohjeistuksen mukaan nyt vain odotetaan ja toivotaan parasta.

Kun kenraalikuvernementin asiat on näin pistetty järjestykseen, Stubb ilmoittaa keskittyvänsä seuraavien vaalien voittamiseen. Sitä varten hän on kerännyt ympärilleen nuorten naisten tiimin.

On sinänsä hyvä asia, että päättäviin asemiin nostetaan naisia - ja mielellään myös eri ikäisiä naisia - mutta nyt ministerivalintoja näytetään tehtävän sopivuuden ja pätevyyden asemesta sillä perusteella, että ministeriys takaa kantajalleen suuren medianäkyvyyden.

Koska Suomen ja suomalaisten tulevaisuus ei kiinnosta pääministeriä, meidän muiden on kannettava siitä huolta ja kortemme kekoon myönteisten ratkaisujen ja uusien mahdollisuuksien etsimisessä.

Esitän oman näkemykseni kolmella pointilla: päätösvalta lähelle, puolueettomuus, perinnöksi elävä planeetta.

Päätösvallan tuominen lähelle alkaa hallitulla eurosta irtautumisella, kurssin kääntäminen pois Nato-karikosta kohti puolueettomuutta pitää meidät suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella ja taloudellisesti itsenäisen valtion on mahdollista tehdä ne tulevaisuuden kannalta välttämättömät investoinnin esimerkiksi energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian tuotantoon, jotka eivät pikavoittoja etsiviä vapaan saalistuksen markkinoiden keinottelijoita kiinnosta.

Ei kommentteja: