torstai 7. elokuuta 2014

Jakomielistä politiikkaa

Keskustan euroedustaja Anneli Jäätteenmäki puki sanoiksi 6.8.2014 EU-Suomen linjan: "Koska tilanne on tällainen, ymmärrän sen, että on asetettu pakotteita, mutta nyt täytyy yrittää hoitaa niin, ettei ammuta omaan nilkkaan. Suomelle näillä pakotteilla näyttää olevan kaikista suurin vaikutus, joten Suomen täytyy pitää huolta siitä, että sillä on omat kahdenväliset suhteet ja keskusteluyhteys myös. Eikä se tarkoita, että me irtautuisimme siitä politiikasta, mitä me olemme olleet tekemässä siellä EU:ssa."

Suomen johto on korostanut EU:n yhtenäisyyttä suhteessa Venäjään. Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet ovat olleet EU:n Venäjälle asettamien pakotteiden takana. Samaan aikaan toivotaan Jäätteenmäen tavoin, ”ettei ammuta omaan nilkkaan”. EU-Suomen politiikka on jakomielistä. Näin on, vaikka - tai koska - Suomessa on parhaat päättäjät, mitä rahalla saa.

Viikko sitten pääministeri Stubb arvioi, että uusilla pakotteilla ei ole merkittäviä vaikutuksia Suomeen. Nyt pääministeri puhuu uudesta talouskriisistä. Pääministeriltä voisi odottaa vähän vähemmän poukkoilua ja enemmän harkintaa.

Puolueettomuus ja itsenäisyys heitettiin ikkunasta ulos kun Suomi liitettiin EU:hun. EU-jäsenyyden hinta tulee maksuun vähitellen. Se on paljon suurempi kuin unionille vuosittain menevä nettomaksun ja tullitulojen yhteissumma, joka on noin 800 miljoonaa euroa.

Politiikan epäonnistumista yritetään paikata aseilla. Vyörytys Suomen viemiseksi Natoon on päivittäistä. Jo nyt Suomi on sitoutunut EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Kannattaa muistaa, mitä Paasikiven puolueettomuuslinjaa jatkanut presidentti Kekkonen sanoi: ”Itsenäisyys, puolueettomuus ja demokratia kuuluvat Suomessa yhteen. Jos yksi menetetään, menetetään kaikki.”

Maailma tarvitsee rauhan rakentajia. Itsenäinen ja puolueeton Suomi voisi liikkumavaransa turvin olla rauhan rakentaja maailman kriiseissä. Sellaisella Suomella olisi annettavaa myös Israelin ja palestiinalaisten konfliktissa. EU-Suomi on sidottu suurten EU-maiden johtaman unionin politiikkaan.

Suomi on nyt mukana suurvaltojen ristiriidoissa. Siitä ei seuraa mitään hyvää Suomelle. Ainoat hyötyjät ovat EU:n harvainvaltaiset taustavoimat ja heidän myötäjuoksijansa.

Ydinkysymys Suomen ulkopolitiikassa on maamme suhde Venäjään. Ratkaisevaa Suomen tulevaisuudelle on, nojaako Suomi Venäjä-suhteessaan voimaan vai taitoon. Jos nykyiseen tapaan nojataan voimaan, se avaa Suomelle tuhoisat näkymät. Taitoon nojaaminen tarkoittaa suunnan muuttamista. Silloin tarvitaan omaa ulkopolitiikkaa ja sen perustaksi itsenäistä päätösvaltaa.

Ei kommentteja: