torstai 27. maaliskuuta 2014

Fantastinen TTIP ja turvallisuus

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana toimivan Timo Soinin mielestä EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä vapaakauppasopimuksessa, TTIP:ssä, on kysymys myös Suomen turvallisuudesta. Näkemykselle voisi lähinnä nauraa, ellei sillä olisi niin pelottavia kaikuja menneisyydessä.

Turvallisuudesta oli kuulemma kyse myös silloin, kun Mauno Koivisto ruhjoi Suomea kohti EU-jäsenyyttä. Nyt olemme EU:n kautta tahtomattamme osa suurvaltojen eturistiriitoja, vailla puolueettomuuden suojaa, vailla todellisia vaikutusmahdollisuuksia EU:n sisällä – mutta kriisien maksun suhteen eturivissä.

Euron suhteen tarina on sama. Suomi liittyi yhteisvaluuttaan ainoana Pohjoismaana, koska se kuulemma lisää meidän turvallisuuttamme. Tämä perustelu kaivettiin tosin esiin vasta sen jälkeen, kun väitteet eurosta ”kasvun ja vakauden” takaajana muuttuivat täysin fantastisiksi eli eriskummallisiksi ja naurettaviksi. Alkujaan yhteisvaluutan piti olla vain aiempia valuuttoja fiksumpi maksuväline, epäpoliittinen projekti. Nyt taloudelliseksi ja sosiaaliseksi katastrofiksi osoittautuneeseen euroalueeseen kuulumista perustellaan nimenomaan politiikalla, ja vieläpä turvallisuuspolitiikalla.

Miksi näin?

Ulkopolitiikka on pienen valtion elämän ja kuoleman kysymys, sanoi Paasikivi. Turvallisuuspolitiikkamme ei voi koskaan nojata pelkkiin aseisiin, ei omiin eikä vieraisiin. Tästä Suomen kansalla on paljon hiljaista tietoa, jota voi viisaudeksikin kutsua. Sen vuoksi Helsingin Sanomien johdolla harjoitettu massiivinen propaganda Natoon liittymisen puolesta on tuottanut suhteellisen vähän tuloksia.

Turvallisuuden ja rauhan merkitys ymmärretään toki muuallakin, ja ihmiset ovat valmiita monenlaisiin uhrauksiin niiden puolesta. Turvallisuuden nimissä Euroopan Unioni on voinut edistää uusliberalismia, ajaa jäsenmaitaan direktiiveillä ahtaisiin karsinoihin, joissa rikkaat voivat vain rikastua ja köyhät köyhtyä, kuten nyt nähdään. Tämä on mahdollista siksi, että EU:lla on hyvä tarina: se on julistautunut rauhanprojektiksi. Kuka on rauhaa vastaan? Etkö sinä ole valmis vähän maksamaan siitä, että on rauha?

Suomen harhauttamisessa EU-jäsenyyteen, EU:ssa ylipäätään, Suomen euroon hirttäytymisessä ja nyt siis viimeisimpänä TTIP-sopimuksen kutsumisessa turvallisuuskysymykseksi on kyse samasta asiasta: ihmisten vastuuntunnon ja hyväntahtoisuuden väärinkäytöstä.

Pienen piirin etuja ajavat, demokratiaa kaventavat ja suuryritysten valtaa kasvattavat sopimukset neuvotellaan yleensä suljettujen ovien takana, ja käytössä on tiukka mediaohjailu, jotta maksumiehiksi joutuvat kansalaiset eivät saisi tietoa kokonaisuudesta. Tämä pätee TTIP-sopimukseen yhtä hyvin kuin se päti euroon. Rauhaan ja turvallisuuteen vetoaminen talouseliittiä hyödyttävissä kysymyksissä on se viimeinen kortti, jonka on määrä tukkia arvostelijoiden suut. Samalla se tosin paljastaa todellisten tarkoitusperien alastomuuden. Keisarilla ei ole vaatteita.

Soinin puoluetoverin Kaj Turusen mukaan TTIP on esimerkki sellaisesta asiakokonaisuudesta, jossa ”EU:sta on selkeää hyötyä ja lisäarvoa jäsenmaille”. Fantastiseksi voinee kutsua tätäkin ”eurokriittisen” puolueen kansanedustajan näkemystä. Äänestäjän kannalta se kuitenkin helpottanee vaihtoehtojen hahmottamista. Omalla rahalla tulevaisuuteen tahtovan Itsenäisyyspuolueen TTIP-kanta on selkeä ei. Kauppaa ja sopimuksia tarvitaan, mutta Suomen lainsäädäntöön nojaten ja sitä suojellen, ei hinnalla millä hyvänsä.

Ei kommentteja: