perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyys-käsitteestä ja Suomen itsenäisyyden palauttamisesta

Joulukuun kuudentena vietetään edelleen Suomessa itsenäisyyspäivää. Itsenäisyys-käsitettä käytetään ja ymmärretään kovin monin eri tavoin. Itsenäisyyden lähestyminen uhkien ja uhrien kautta on tuttua ja ilmeistä. Siitä kertoo näkyvästi jokavuotinen Tuntematon sotilas –elokuvan näyttäminen 6.12. Yle:n tv:ssa ja elokuvan jatkuva suosio.

Itsenäisyyttä voi lähestyä myös sen kautta, että se tekee hyvää. Itsenäisyys tekee mahdolliseksi asioita, jotka muuten eivät ole mahdollisia. Ihmisyksilön kasvaminen aikuisuuteen on – ainakin sen pitäisi olla – itsenäistymistä. Vain harva pitää holhouksen alaisena elämistä parempana kuin itsenäisyyttä, itsenäisyyden tuomasta vastuusta huolimatta.

Itsenäisyyttä on monenlaista. Joka määrittelee on paras, sanoi jo muinoin Kungfutse. Ainakin määrittely tekee mahdolliseksi keskustelun asioista ja ratkaisujen löytämisen ongelmiin.

Valtiosta puhuttaessa on kansallista itsenäisyyttä, siis sisäistä itsehallintoa, autonomiaa. Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta osana Venäjää vuoteen 1917. Sisäinen itsehallinto teki hyvää Suomelle. Suomi sai oman rahan v. 1860 ja sen avulla alkoi maamme oman talouden rakentaminen. Oma raha oli myöhemmän valtiollisen itsenäisyyden edellytys.

Suomi saavutti valtiollisen itsenäisyyden v. 1917. Valtiollisen itsenäisyyden katsottiin tekevän vielä enemmän hyvää Suomelle. Suomi sai muista valtioista riippumattoman lainsäädäntövallan, omaan lainsäädäntöön nojaavan tuomioistuinlaitoksen ja oman ulkopolitiikan. Ne ovat valtiollisen itsenäisyyden tärkeimmät tunnusmerkit.

Nyt on luovuttu Suomen valtiollisesta itsenäisyydestä eduskunnan päätöksin. EU-jäsenyys ja Suomen valtiollinen itsenäisyys ovat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.

Itsenäisyyden hävittäminen on ollut mahdollista, koska monet suomalaiset eivät olleet hereillä. He eivät odottaneet, että itsenäisyyden hävittäjät tulevat omista joukoista, että omat johtajat pettävät. Odotettiin ulkoista uhkaa. Ja surkuhupaisasti monet odottavat edelleen uhkaa Suomen itsenäisyydelle ulkopäin. Vaikka itsenäisyys on omin toimin hävitetty. Väkisin nousee mieleen Dostojevskin arvio 150 vuoden takaa: ”Suomalaiset eivät ole valtiota muodostava kansa, vaan suurvaltojen rakennusainetta”. Tuo arvio on suomalaisten itse osoitettava vääräksi.

Suomalaiset ovat koonneet itsensä ja voimansa ulkoisten ja aseellisten uhkien edessä. Kun nykyinen itsenäisyyden hävittämisestä seurannut alennustila riittävästi vielä pahenee, nousee väkisinkin vastaliike. Paljon parempi vaihtoehto kuin meneminen niin sanotusti pohjanmaan kautta, eli vaikeimman kautta, on politiikan ja yhteiskunnallisen kehityksen muuttaminen ennen kuin on pakko. Sitä varten ovat vaalit ja muu yhteiskunnallinen vaikuttaminen mainio keino.

Oikeistopuolueet ovat ainakin mielikuvissa yleensä vahvasti kytkeytyneet kotimaahansa. Nyt ne ovat myyneet kotimaansa. Myyminen kylläkin yleensä tarkoittaa vastikkeen saamista. Nyt itsenäisyyden luovuttajat ovat myös maksajia. Vasemmiston aatteellinen romahdus liittyy myös itsenäisyyteen. Etelä-Amerikassa, missä vasemmistopuolueet menestyvät, ne puolustavat itsenäisyyttä. Suomessa ehkä täydellisimmin on alkuperäisen aatteensa pettänyt Keskusta, jonka johto ratkaisi Suomen viemisen EU-jäsenyyteen. Oikeisto-vasemmisto-jako ei tarjoa vastauksia itsenäisyyden palauttamisen ongelmaan sen enempää kuin muihinkaan ajankohtaisiin suuriin ongelmiin.

Nykyisessä eduskunnassa on Suomen itsenäisyyden hävittämisestä vastuullisia niin paljon, että jos heidät laitettaisiin päiväntasaajalle viiden kilometrin välein, niin se olisi hyvä.

Suomen valtiollisen itsenäisyyden palauttaminen on tärkeää paitsi veteraanien ja menneiden sukupolvien työn takia, myös ja ennen kaikkea tulevien sukupolvien takia. Se työ on suomalaisten itsensä tehtävä.

Ei kommentteja: