maanantai 21. tammikuuta 2013

Poliittisten kääpiöiden aika

G.B.Shaw sanoi, että ”siteeraan vain itseäni, koska se tuo keskusteluun tiettyä ryhtiä”. Kaikki eivät voi toimia samoin. Kun ajatellaan nykyistä yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta, tulevat väkisin mieleen Keijo Korhosen sanat 1990-luvun alusta, ”Elämme poliittisten kääpiöiden aikaa”. Se oli pahasti sanottu. Mutta oleellisempaa on, kuinka hyvin se vastasi todellisuutta.

”Ihan paljasta totuutta ei kestä kukaan”, kirjoitti Erno Paasilinna. Totuuden löytämistä on ihmisen kyvyillä syytä epäillä, mutta totuuden etsimistä pitää kannustaa. Lähemmäs totuutta päästään keskustelemalla. Siksi ovat niin tosia Wittgensteinin sanat ”Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta”. Laotse totesi jo 2500 vuotta sitten: ”Kansaa on vaikea hallita, jos sillä on paljon tietoja”. Ajankohtainen on myös Thomas Carlylen kysymys: ”Mikä on totuus? Monelle totuus merkitsee jotain sellaista, mikä muistuttaa totuutta ja voittaa äänestyksen”.

Moni miettii mihin olemme menossa. Oliver Cromvellin mukaan ”Ihminen ei koskaan mene niin pitkälle kuin silloin, kun ei tiedä minne on menossa”.

Vapautetun orjan poika, roomalainen runoilija Quintus Horatius Flaccus kirjoitti: ”Rahasta tulee joko orja tai isäntä”. Henry Fielding oli sitä mieltä, että ”Jos teet rahasta jumalasi, se kiusaa sinua kuin paholainen”. Näin on tainnut nykyisessä järjestelmässämme käydä. ”Ihminen ja valtio, joka ei pysty näkemään tekojensa seurauksia, joutuu selkkauksiin”, totesi Markku Envall.

Olemme luottaneet asiantuntijoihin. Matti Pulkkinen ihmetteli, että ”Mistä kaikkiin uusiinkin asioihin löytyy asiantuntijoita?” Bertrand Russell taas muistutti, että ”Vaikka kaikki asiantuntijat olisivat yksimielisiä, he voivat hyvinkin olla väärässä”. Envallin ajatusta ”Jos jokin järjestelmä on mieletön, miten kukaan tietäisi enemmän sen takia, että tuntee sen?” sietää pohtia.

”Kouluja käymätön mies voi varastaa tavaravaunusta, mutta jos hän on akateemisesti sivistynyt, hän voi pölliä koko rautatien” sanoi Theodore Roosevelt. Hän olisi hämmästynyt, jos olisi tiennyt mitä mahdollisuuksia kehittyneempi tekniikka ja tiedonvälitys tulevat tarjoamaan.

Keijo Korhonen luetteli kolme syytä Suomen Eu-jäsenyydelle: ahneus, pelkuruus ja typeryys. ”On hyvin tavallista, että yhden tyhmyyden korjaamiseksi tehdään neljä muuta”, kirjoitti Baltasar Gracian.

Mikä sitten on kansalaisten osuus yhteiskunnallisessa kehityksessä? ”Poliittisesti olemme lahjattomia” sanoi arvostettu presidentti J.K. Paasikivi. Toisaalta Ralph Waldo Emersonin mukaan ”Ihmiset ovat viisaampia kuin tietävät olevansa”. Michel de Montaigne ihmetteli: ”Olen aina yhtä hämmästynyt katsoessani kuningasta ja kansaa - miten kuningas voi olla niin varma mahtavuudestaan ja kansa mitättömyydestään?

”Mikä on voimakkaimmillaan, alkaa heiketä”, sanoi Laotse. Aristoteles taas muistutti, että ”Yksinkertainen ja selvä ei tavallisesti tule ensimmäisenä vaan viimeisenä”. Pelastuspaketteja ja nousun eväitä etsittäessä voi miettiä Walter Lippmanin sanoja: ”Kaikki mikä tekee maailman inhimillisemmäksi ja järjellisemmäksi on edistystä; tämä on ainoa mittapuu, jolla voimme sitä mitata”.

Ei kommentteja: