keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kilpajuoksu kohti pohjaa – voitammeko?

Ihmisistä on tullut omien välineittensä välineitä, sanoi Henry Thoreau jo yli 150 vuotta sitten. Yhteiskunnallisten ja taloudellisten välineitten määrä on noista ajoista vain kasvanut.

Meille kerrotaan, että meidän pitää tehdä niin ja niin, jotta saavutetaan markkinoiden luottamus. Markkinoiden luottamus! Niin sanotut markkinat ovat yksi väline, ihmisen luomus. Meille kerrotaan, että markkinat olemme me kaikki. Jokaisella on markkinavoimaa. Teemme valintoja. Ostammeko tällaista vai tuollaista. Markkinoilla saa käyttää voimaa niin paljon kuin hihasta löytyy.

Sitä meille ei kerrota, vaikka se kertomattakin tiedetään, että markkinavoima on rahaa, pääomaa. Siis rahan valtaa. Euro tai dollari ja ääni on muotia. Mies ja ääni on jo niin vanhanaikaista, että sitä ei ole päivitetty nykyaikaan, muotoon ihminen tai henkilö ja ääni.

Ihmisistä on tullut markkina-välineen välineitä. Vapaakauppa – joka on kuin ketun vapautta kanatarhassa ja pääomien siirtelyn vapaus ovat näillä markkinoilla pyhiä asioita. Niille saavat alistua ihmisen toimeentulo ja tulevaisuus. Miten muuten voisi olla niin, että muutama sata maailman rikkainta omistaa yhtä paljon kuin köyhempi puolikas maailman väestöstä eli 3500 miljoonaa ihmistä. Miten muuten voitaisiin Suomessa vaatia työurien pidentämistä ja palkkojen alentamista sen jälkeen kun tehtyjen työtuntien määrä on vähentynyt vv. 1990-2010 samalla kun kokonaistuotanto on kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut?

Meidän pitää olla kilpailukykyisiä markkinoilla. Miten se on mahdollista, kun samanlaisilla koneilla tehdään muualla töitä alle euron tuntipalkalla, ilman sosiaaliturvan yms. kustannuksia, ilman ylityökorvauksia kuutena päivänä viikossa, kaksitoista tuntia päivässä? Jaa, että meidän pitää panostaa osaamiseen. Eivätkö sitten muut ymmärrä panostaa osaamiseen?

Olemme osa globalisoituvaa maailmaa. Niinpä. Mitä sillä tarkoitetaan, ei pidä selittää. Ei pidä sanoa, että olemme osa maailmaa, jossa on menossa kilpajuoksu kohti pohjaa. Jossa rikkaiden rikastumiselta ja köyhien köyhtymiseltä on poistettu melkein kaikki esteet. Ja jos on ongelmia, sen johtuu siitä, että ihan kaikkia markkinoiden vapauden esteitä ei ole poistettu.

Meidän pitää parantaa kilpailukykyämme. Voimme olla ensimmäisiä. Siksi on uhrauduttava. On leikattava terveydenhoidosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Niin voimme pelastaa hyvinvoinnin. Näin meille annetaan ymmärtää.

Ilman kansan tukea ei mikään hallintovalta pysy pystyssä, sanoi ammoinen kiinalainen ajattelija. Leipä ja sirkushuvit riittävät aika pitkälle vallan turvaamiseen, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Haluammeko voittaa kilpajuoksun kohti pohjaa? Vai huomaammeko, että olemme mukana väärässä lajissa ja hidastamme vauhtia.

Ei kommentteja: