perjantai 2. marraskuuta 2012

Ahneuden aika

Olemme ihmisyyden kannalta heikolla tiellä kun määrittelemme itseämme ja muita ulkoisten tekijöiden kautta. Onpa kyseessä sitten omaisuus, yhteiskunnallinen asema tai julkisuuden määrä, ihmisen mittaaminen niiden kautta on inhimillisyyden alennustilan merkki.

Näinä päivinä on julkistettu edellisen vuoden tulotilastoja. Uutisointi kertoo selvää kieltä siitä, kuinka ihmisen onnistuminen mitataan. Rahalla.

Merkille pantavaa on, että nykyisestä eduskunnasta ei kuulu vaatimuksia verotuksen muuttamisesta oikeudenmukaisemmaksi. Nyt pääomatuloista maksetaan samaa veroprosenttia olipa tuloja miljoona tai sata euroa. Jo keskituloinen palkansaaja maksaa tuloistaan veroja suuremman osuuden kuin suurinta pääomatuloa nauttiva. Tämä ei ole oikein.

Mutta niin on. Ja kun 1,8 miljoonaa äänioikeutettua jättää äänensä käyttämättä kunnallisvaaleissa, sanoo keskustalainen ex-pääministeri, että suomalaisten pitäisi hävetä alhaista äänestysprosenttia. Vallanpitäjät eivät nähtävästi osaa hävetä mitään, joten häpeäminen jää niille, jotka nykyisen politiikan seuraukset muutenkin kantavat.

Kun on luovuttu talouden sääntelystä, on siirrytty aikaan jossa taloudellinen eliitti sääntelee yhteiskunnallista kehitystä. Ilmeisesti on niin, että toisensa ahneuden ajassa löytänyt talouden ja politiikan yläluokka ei näe tekojensa tulevia seurauksia. On sanottu, että joka kylvää etuoikeuksia, joutuu korjaamaan vallankumouksia. Tällä tiellä nyt ollaan. Olemme menossa kohti väkivaltaa. Ja kiihtyvällä vauhdilla.

Kilpailu ratkaisee. Kilpailussa on vähän voittajia ja paljon häviäjiä. Ja tavis on luuseri, kuten eräs kestojulkkis taannoin painotti. Tavis on tavallinen ihminen. Vieläkö joku ihmettelee, mistä nousee lasten ja nuorten pahoinvointi, mistä väkivalta, joka vielä toistaiseksi kääntyy sisään päin?

Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat jo. Suuria muutoksia tapahtuu ihmisten mielissä. Luopuminen perusteettomasta puolueuskollisuudesta on yksi muutoksen merkki.

Ei kommentteja: