torstai 10. maaliskuuta 2011

Suomen europolitiikan siunattu hulluus

EU:n hallintorakennusten käytävillä on liikkeellä
suomalaistarinoita. Yhden tarinan mukaan suomalaiset tinkivät
hintaa alaspäin silloin kun ovat myymässä jotakin ja ylöspäin
silloin kun ovat ostamssa. Tarinat lienevät peräisin EU:n
hallinnon sisältä käytännön kokemuksista.

Suomen pää- ja valtiovarainministerit ovat olleet
innostuneita mahdollisuudesta lähettää valtion talousarvio
EU:n hyväksyttäväksi Brysseliin. Siitä, millaisia
talousarvioita Brysselissä hyväksytään, ei Suomessa juuri
keskustella. Syytä olisi, kun tiedetään, että EU:n Lissabonin
sopimus ohjaa jäsenmaat yhtenäistämään talous-, työllisyys-
ja sosiaalipolitiikkansa. Ja kun tiedetään, että EU:n
tärkeimpiä taustavaikuttajia ovat suuryritysten lobbarit,
jotka ovat onnistuneet ajamaan läpi tavoitteensa julkisten
- eli valtion ja kuntien - menojen supistamisesta.

Venäjän keisari Aleksanteri III arvioi suomalaisia
seuraavasti: Suomen kansa on hieman yksinkertaista mutta
hyväntahtoista ja työteliästä ja tuottaa vähän vaivaa
hallitsijalleen. Jokainen voi arvioida, sopiiko määritelmä
Suomen nykyiseen poliittiseen eliittiin.

Kokoomuslainen valtiomies (!) J.K.Paasikivi arvioi, että
"poliittisesti olemme lahjattomia". Paasikiven muistissa
saattoi olla 1930-luvun politiikan lisäksi romukuparin
kerääminen v. 1918, jotta voitaisiin hankkia Saksasta
kuningas pitämään järjestystä suomalaisille.

Suomi on EU-politiikan ytimissä siten, että maan hallitus on
valmis lainaamaan kansainvälisiltä pankeilta suomalaisten
veronmaksajien maksettaviksi yhä lisää miljardeja, jotta
noiden kansainvälisten pankkien keinottelut voidaan
turvata Kreikassa, Irlannissa jne.

On sanottu, että todellisuutta pitää laimentaa, että se
kelpaisi fiktioksi. Aiemmin niin suositut hölmöläistarinat,
kuten valon kantaminen säkillä pimeään tupaan ja peiton
jatkaminen leikkaamalla toisesta päästä ja liittämällä
toiseen päähän, alkavat tuntua tylsiltä Suomen
europolitiikan siunattua hulluutta seuratessa.

Erno Paasilinna arvioi, että "Kansa on vähän hidas. Se ehtii
vain maksamaan laskut". Näin ei aina tarvitse olla. Oppiminen
on mahdollista. Demokratia syntyy keskustelusta. Sitä on aika
vaatia.

EU-Suomessa on radikaalia vaatia Suomen oman päätösvallan
palauttamista ja oman rahan käyttöön ottamista. Ne joka
tapauksessa tarvitaan hyvinvoinnin perustaksi.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitat selkeää tekstiä.

Mutta eikös Kreikan tukemisessa tule myös muistaa kaksi asiaa.

1. Yksi EU:n tarkoituksista on pyrkimys vakaaseen talouteen ja yksi työkalu siinä on kriisiin joutuneiden jäsenmaiden tukeminen? Suomihan on aina tarvinnut kavereita kautta historian ja ainakin minusta tuntuisi kummalta, jos Suomi ei osallistuisi toisten auttamiseen, nyt kun siihen pystytään.
2. Suomihan voi sitäpaitsi olla plussalla, kun asia on saatu päätökseen. Suomihan lainasi Kreikan tukemiseen tarvittavat rahat ja vetää sitten koron välistä jos ja kun Kreikka alkaa lyhentämään sitä. Joten en näe syytä huoleen ainakaan tällä hetkellä. Ellei Suomi taas olisi lainannut rahoja, niin ei niitä olisi ollut kuitenkaan olemassa. Monihan vetoaa siihen, miten monta vanhainkotia jne niillä rahoilla olisi saanut.

On tietenkin selvää, että siinä voin käydä myös niin, ettei Kreikka selviäkään veloistaan. Asiantuntijat tosin sitä mieltä, että on erittäin epätodennäköistä, että Kreikka jättäisi maksamatta.