torstai 31. joulukuuta 2009

Rakenteellinen väkivalta johtaa avoimeen väkivaltaan

Esimerkki on paras opettaja. Siksi on hyvä kysyä, millaisen mallin annamme lapsille, nuorille ja myös aikuisille.

Avointa väkivaltaa ja väkivaltaisia ratkaisuja on jatkuvasti tarjolla tv-viihteessä. Ympäröivässä todellisuudessa on sekä rakenteellista että avointa väkivaltaa. Rakenteellista väkivaltaa yritämme olla näkemättä ja opetamme lapsemmekin sietämään sitä tai kenties ihailemaan ja pitämään sitä tavoiteltavana.

Rakenteellista väkivaltaa on esimerkiksi äärimmäinen ahneus. Se voi näkyä omistajien miljoonatuloina samalla kun annetaan lähtöpassit tuhansille työntekijöille.
Ympäristöä tuhoavaa yritystä johtavat ihmiset ovat rakenteellisesti väkivaltaisia.
Ahneuden hyväksyminen sekä köyhien ja syrjäytyneiden syyttäminen omasta tilastaan ovat väkivaltaisia eli toisille haittaa tuovia tapoja ajatella.

Tietyssä pisteessä rakenteellinen väkivalta voi johtaa avoimeen väkivaltaan. Joku ei enää jaksa ja lyö takaisin, alkaa käyttää avointa väkivaltaa. Sen käyttöä edistää vaikenemisen kulttuuri.

Ongelmia osataan luetella, mutta niitä ei käsitellä perin pohjin. Usein näyttää riittävän, että tiedämme mitä tapahtuu. Se, miksi tapahtuu ja mitä vaihtoehtoja ongelmien ratkaisemiseksi voi olla, jää käsittelemättä.

Keskustelukulttuuria ei juuri ole. Eri mieltä oleminen koetaan usein loukkaukseksi. Vielä suurempi ongelma kuin kyvyttömyys asioiden perusteelliseen käsittelyyn ja kyseenalaistamiseen on haluttomuus siihen.

Jos todella halutaan löytää kestäviä ratkaisuja ongelmiin, pitäisi kaikki tarjolla oleva tieto ja ajatukset päästää kilpailemaan tasavertaisesti, kun ratkaisuja tehdään. Meillä on vallalla kulttuuri, joka karsii ajatukset ennen keskustelua sen perusteella, kuka tai mikä taho ajatuksia esittää.

Elämme yhden totuuden yhteiskunnassa. Entä jos tuo ”totuus” onkin valhe?

Alistettuna olemisen perinne, pakotettu yksimielisyys ja avoimen keskustelun puute yhdistettyinä väkivallan malleihin ovat tuhoisa yhdistelmä.

Ei kommentteja: