keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Suomesta tulee EU-valtion osavaltio vastoin maamme perustuslakia

Tsekin presidentin päätös allekirjoittaa Lissabonin sopimus eli EU:n perustuslaki oli valitettava. Näin poistui käytännössä viimeinen este uuden EU:n perustamiselta.
Uusi EU tulee olemaan oikeushenkilö, käytännössä valtio, joka voi solmia kansainvälisiä sopimuksia jäsenvaltioiden puolesta. EU voi siis vaikkapa liittyä Naton jäseneksi.

Määräenemmistöpäätösten lisääntyminen merkitsee pienille jäsenmaille niiden nykyisen pienen päätösvallan kutistumista olemattomaksi.

EU:n perustuslain hyväksymismenettely Suomessa oli suoraa jatkoa sille, miten meillä toteutettiin EU-jäsenyys ja markan vaihtaminen euroksi. Suomen perustuslaki sai väistyä poliittisen eliitin tahdon tieltä.

Maamme perustuslain mukaan Suomi on edelleen itsenäinen ja ylin valta Suomessa kuuluu kansalle. Jokaisen ajattelevan ihmisen pitäisi nähdä, että ylin valta ei EU-Suomessa kuulu Suomen kansalle vaan yhä useammissa asioissa EU:n toimielimille.
Suomen itsenäisyys on menetetty, kun EU:n lait, direktiivit ja muut määräykset ovat Suomen lakien yläpuolella.

Rikoslain mukaan jo yritys liittää maamme toisen valtion osaksi on valtiopetos. Kuinka kauan saamme odottaa, että tiedotusvälineet kiinnostuvat tutkimaan ja keskustelemaan siitä, miten on mahdollista, että Suomi on liitetty EU-liittovaltion osaksi vastoin maamme perustuslakia ja kansalaisille asiaa kertomatta?

Onneksi Suomessa toimii itsenäisyyspuolue, joka pyrkii maamme oman päätösvallan palauttamiseen vaalien kautta. Demokratia, kansanvalta tarvitsee toteutuakseen puitteet. Ne puitteet ovat itsenäisessä Suomessa, joka päättää omista asioistaan.

Itsenäisyys ja toimiva demokratia luovat pohjan hyvinvointiyhteiskunnalle ja aidolle kansainväliselle yhteistyölle. EU-Suomi on osa valtaa ja rahaa keskittävää ongelmaa.
Osaltamme voimme ratkaista ongelman eroamalla EU:sta. Tarvittavan suuren muutoksen tekeminen on tavallisten suomalaisten käsissä.

2 kommenttia:

Lars Osterman kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että arvostetulla valtion itsenäisyydellä on monta eri astetta.

Kuinka itsenäisiä me suomalaiset sitten loppujen lopuksi olemme olleet, siinä kysymys.

Erilaiset ainakin näennnäisesti vapaaehtoiset kansainväliset sopimukset ovat rajoittaneet valtiovallan toimivaltaa monella tavoin jo ennen liittymistä EU:hun.

YK, WTO, OECD, EFTA, EEC, NORDEC, BIS, EKP..jne (mihin vielä liittymättä? Onko Naton lisäksi enää mitään...?)

Mitä talouspolitiikkaan ja sen riippumattomuuteen tulee niin on melko ilmeistä että emme ole olleet kovin itsenäisiä jo kauan ennen vuotta 1995. Raimo Sailas lie todennut että Suomen Pankin sallittiin rahoittaa valtion alijäämää viimeksi joskus 1979.

Myös se mikä tapahtui 1990-1992 antaa aihetta olettaa että ihan kaikki ei ollut omassa vallassamme.

Rahoituksen eri keinoin voitaneen hankkia vaikutusvaltaa,painostaa ja jopa kiristää.

Erilaisia salaisiksi julistettuja asiakirjoja lie mappikaupalla.

Itse katsoisin mielelläni että Suomi saataisiin uudelleen suvereeniksi eli täysivaltaiseksi mutta pelkään pahoin ettei se suvereenisuus lainkaan menetetty 1995, vaan huomattavasti aikaisemmin. Viimeiset askeleet 1995, ja nyt 2009 lienevät lähinnä muodollisuuksia.

imulippo kirjoitti...

"Kuinka itsenäisiä me suomalaiset sitten loppujen lopuksi olemme olleet, siinä kysymys."

Voiko tuon lauseen tulkita niin, että kansan itsenäisyyden aste korreloi itsemääräämisoikeuden oikeutukseen?