torstai 19. tammikuuta 2017

Hyvinvointi tuhotaan hyvillä tarinoilla

Kukapa voisi vastustaa vapautta ja verojen alentamista? Liikenneministerin esittelemä uudistus alentaisi uusien autojen hintaa tuhansilla tai kymmenillä tuhansilla euroilla. Polttoaineverojen ja autojen käyttömaksujen alennukset mukaan lukien verotulojen menetykset olisivat laskelmien mukaan n. 1600 miljoonaa euroa.

Verojen tilalle on tulossa tienkäyttöoikeuteen perustuvia maksuja. Näyttää selvältä, että vanhoilla autoilla ajavat – siis pienituloiset – joutuisivat maksamaan entistä enemmän.

Äärimmäistä ahneutta on puolusteltu sillä, että rikkaiden pöydiltä tippuu muruja köyhillekin. Samantapainen ajatus löytyy autokannan paranemisen tuomasta parempien autojen valumisesta vuosien saatossa pienituloistenkin käyttöön.

On mahdollista, että tämän mullistavan esityksen kohussa menee kuin ohimennen läpi ministerin kaavailema liikenneverkon yhtiöittäminen. Kansallisomaisuuden yhtiöittämiset ovat aiemmin ennakoineet niiden myyntiä kansainvälisille sijoittajille. Sama julkisten palvelujen yhtiöittäminen on käsillä sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistuksen, soten kohdalla.

Pohjoismainen hyvinvointimalli on ollut kestävä. Siitä on vielä paljon jäljellä parinkymmenen vuoden leikkausten ja kansallisomaisuuden polkumyyntien jälkeenkin.

Aiemmin pyrittiin siihen, että hyvinvointi ”nousee matalimpaankin majaan”, kuten eräs valtiomies 1960-luvulla linjasi. Ajateltiin, että jos rakennetaan tie yhdelle, se on rakennettava kaikille. Kyse oli yhteisvastuusta. Sen toteuttamista edisti silloin sosialismin pelko. Pohjoismaihin luotiin hyvinvointiyhteiskunnat, joissa markkinataloutta säädeltiin.

Nyt on toisin. Sosialismia ei ole tarvinnut enää pelätä. Hyvinvointia on tuhottu hyvillä tarinoilla. Äärimmäistä ahneutta ja verojen kiertämistä on laillistettu vapauden nimissä. Markkinoiden vapaus on kaunis kielikuva. Tulokset tosin muistuttavat ketun vapautta kanatarhassa.

Veronalennukset ovat suosittuja. Toisaalta ne ovat verotulojen menetyksiä. Kun veroja paljon alennetaan, todetaan että rahat eivät riitä vaikkapa tulonsiirtoihin tai julkisiin palveluihin. Niinpä niitä on leikattava.

Tulojen ja omaisuuksien kasautuminen merkitsee kierrossa olevan rahan vähenemistä. Suuret rahat päätyvät kasinopeleihin. Rahattomalla taas ei ole ostovoimaa. Rahan kiertoon perustuva talous on rikki.

Mutta tarina vapaasta markkinataloudesta elää. Ainakin vielä vähän aikaa. Yhä useammat ihmiset kuitenkin jo jupisevat, että tämä ei ole sitä mitä on luvattu.

1 kommentti:

Ilmari kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!
Ei riidan haastamista vaan asioita.