maanantai 26. joulukuuta 2016

Kokemukseni ruokavaliomuutoksesta

Haluan kirjata tuoreita kokemuksiani ruokavaliomuutoksesta muutamasta syystä. Uskon, että aika moni miettii jossakin vaiheessa voisiko syödä toisin. Muiden kokemuksista voi silloin olla hyötyä. Toiseksi, kun oma kokemukseni on tuore, on muutos vielä hyvin muistissa. Vain vähän ajan päästä entinen on luultavasti pääosin unohtunut.

Haluan painottaa, että en aio esiintyä ravitsemusasiantuntijana. En liioin koe olevani pätevä neuvomaan miten kunkin pitää syödä.

Oma kiinnostukseni ruokavalioon kasvoi kun sairastuin vakavaan syöpään. Nyt olen siitä parantunut leikkauksen ja hoitojen jälkeen. En tiedä mistä tauti sai alkunsa. En tiedä sitäkään, mikä merkitys ruokavalion muuttamisella on ollut tai on. Sen kuitenkin kokemuksen perusteella näen, että mitattaviin asioihin, esim. elimistön happamuuteen ja matala-asteiseen tulehdukseen voi vaikuttaa ruokavaliolla. (”Sadattuhannet suomalaiset saattavat kärsiä matala-asteisesta tulehduksesta. Se on yhteydessä muun muassa masennuksen, diabeteksen ja syövän puhkeamiseen. Se aiheuttaa syöpiä ja verisuonitauteja.” http://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000002743154.html http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/10/syo-itsesi-terveeksi )

Olen noudattanut jonkin aikaa aiemmasta merkittävästi poikkeavaa ruokavaliota. Olen luopunut kokonaan eläinperäisten ruokien käytöstä (ellei sitten hunajaa sellaiseksi lasketa). Myös sokerin käytön olen jättänyt. Pyrin välttämään ns. valkoisia jauhoja ja pitkälle prosessoituja tuotteita.

Tarkoitukseni oli kokeilla miltä tuollainen muutos tuntuu. En ajatellut, että siitä tulisi tapa. Näin nyt kuitenkin näyttää käyneen.

Minulle muutos on merkittävä, vaikka lihaa en ole syönyt vuosiin. Koska olen entinen maanviljelijä, maidontuottaja ja lihantuottaja, muutos on ollut monella tavalla suuri.

Vielä vähän aikaa sitten ajattelin, että voihan sitä syömistään muuttaa jotenkin, mutta ilman sokeria tai juustoa tai ainakaan voita en kyllä pärjää, enkä haluakaan pärjätä. Nyt mitään noista ei ole ikävä. Ja se ehkä eniten itseä hämmästyttää.

Meidät on opetettu moniin asioihin. Syömiseen liittyvät opetukset ovat kullakin niitä vanhimpia. Olemme kasvaneet omaan todellisuuteemme. Ruokakysymys on niin lähellä meitä, että sitä on vaikea nähdä. Lisäksi ruoka on hyvin herkkä asia.

Kuten monet muutkin yksinkertaiset ja vaikeat asiat, ruokavalion muuttaminen on ennen muuta mielen asia, tahtokysymys. Kyse lienee kolmesta asiasta: motivaatiosta, päätöksestä ja sen toteuttamisesta. Kun on olemassa päätös, sen toteuttaminen on vain piste iin päälle. Minulle on kerrottu, että päätös syntyy aivojen otsalohkossa ja sen toteuttaminen ratkaistaan aivojen ACC-keskuksessa.

Joku ihmettelee, millä sitten elää, jos eläinperäiset ruuat ja sokeri jätetään pois. Hämmästyttävän paljon on silti syötävää – vaikka ruokakaupassa suurin osa täysistä hyllyistä tuntuu nyt turhilta.

Syötäviksi jäävät mm. täysjyväviljat, juurekset (peruna on erinomainen ruoka), palkokasvit (kotimaisista esim. herne ja härkäpapu), marjat, pähkinät, hedelmät ja siemenet.

Onko elämässä sitten enää mitään hyvää makua? Entisenä sokerin suurkuluttajana kuvittelin ennen, että ilman sokeria (tai paremminkin makean ja suolaisen vuorottelua) ei syömisessä olisi mitään mieltä. Olin väärässä. Lisätyn sokerin jäätyä pois tulevat paremmin esille ruoka-aineiden omat maut. Äskettäin vahingossa puuroon lisäämäni sokeroitu hillo maistui äitelältä. Pullaakin voi tehdä kokojyväviljasta. Makeutta saa lisää esim. hunajasta.

Miltä sitten olo kaiken jälkeen tuntuu? Erittäin hyvältä, myös veriarvojen perusteella. Sokerin jättäminen lienee vaikuttanut siihen, että paino on vähän pudonnut. Erityisesti liikkuessa tuntuu, että energiaa on aiempaa enemmän. Ainakaan sitä ei ole vähemmän.

Ruuasta pitäisi saada kaikki tarvittava, mutta ei kovin paljon ylimääräistä. Tieteen ja tutkimuksen kehityksestä huolimatta on asioista perillä olevillakin erilaisia käsityksiä siitä, kuinka paljon esim. valkuaisaineita tarvitsemme. Ilmeistä on, että kasvisvalkuaisesta saadaan riittävästi kaikkia tarvittavia aminohappoja.

Ruokavaliomuutoksen tekeminen vaatii myös jonkin asteista perehtymistä ravintosisältöihin. Yksi hyvä puoli kasvisruuassa on se, että sitä voi – ja oikeastaan pitääkin – syödä itsensä täyteen.

Tyypillinen länsimainen ruokavalio on runsaskalorista mutta ravinneköyhää. Kun sellaiseen yhdistetään stressi ja liikkumattomuus, ikäviä seurauksia tulee monelle.

Ihmiset ovat monella tavalla erilaisia. Kestämme asioita eri tavoin. Ja Keynesin sanoin pitkän päälle olemme kaikki kuolleita. Kuitenkin lienee niin, että yleensä haluamme elää mahdollisimman pitkään ja vieläpä terveinä. Elämä ei ole niin yksinkertaista, että voisimme valinnoillamme taata niistä kumpaakaan. Voimme kuitenkin yrittää vaikuttaa haluamaamme suuntaan.

Tärkeä asia on nähdä, että ihan itse voimme tehdä paljon ainakin elämänlaadun suhteen. ”Ellet ole tyytyväinen elämääsi, voit muuttaa sen”.

Ei kommentteja: