torstai 24. marraskuuta 2016

Visio puuttuu - ilmasto- ja energiapolitiikka tuuliajolla

Uusi hallituksen ilmasto- ja energiastrategia ei näytä tuovan varsinaista uutta. Voimakkaat eturyhmät saivat tahtonsa läpi. Välttämättömyyksistä on tehty hyveitä. Siirtymistä uusiutuvaan energiaan pitkitetään.

Hallituksen tavoite vuodelle 2030 on uusiutuvan energian osalta 50 prosenttia. Se on kovin vaatimaton ja perustuu pääosin metsäteollisuuden jätteisiin. Sadan prosentin tavoite olisi oikea tekniikan nopeasti kehittyessä. Turha on nyt ministerien puhua edelläkävijyydestä. Edelläkävijät myyvät Suomeen tuulivoimaloita, ovat luopumassa polttomoottoriautoista ja atomivoimasta.

Jotakin selittää ministeri Lindströmin tunnustus:”Olen tuulivoimaa seurannut neljä vuotta valiokunnassa. Aina kun luulin siitä jotakin ymmärtäväni, niin olen pudonnut kelkasta”.

Suomen energiapolitiikasta on puuttunut selkeä visio. Kun kuva tulevaisuuden tavoitteesta puuttuu päättäjiltä, sen tarjoaa heille joku, jolla sellainen on. Energiapolitiikan suhteen se joku on ollut energiateollisuus, muu suurteollisuus etujärjestöineen ja räjähtelevillä lepakoilla pelottelevine atomivoimalobbareineen.

Politiikan jälki on karmeaa. On satsattu menneisyyteen kuuluvaan atomivoimaan ja jarrutettu uusiutuvaa energiaa. Tämä maksetaan ostoenergiana ja puuttuvina työpaikkoina. Toivottavasti ei ydinkatastrofiriskin toteutumisena.

Liikenteestä puhuttaessa ei hallituksen tiedotustilaisuudessa taidettu kertaakaan mainita sanaa ”joukkoliikenne”. Sen kehittäminen olisi kuitenkin päästö- ja turvallisuussyistä ensisijaista. Maksuton joukkoliikenne on suuri menestys monissa kaupungeissa, mm. Tallinnassa ja Maarianhaminassa. Suomessa tarvitaan selvitys maan kattavan maksuttoman joukkoliikenteen kokonaisvaikutuksista. Maksavat ne kolarit, päästöt, ruuhkat, parkkihallit ja ohitustietkin jotakin.

Sähköautot tulevat lähivuosina vauhdilla Suomeenkin hallituksen päätöksistä riippumatta.

Aurinko- ja tuulivoiman tuottamisen olosuhteita Suomessa voi verrata maatalouden olosuhteisiin. Ne eivät ole Euroopan parhaat, mutta riittävän hyvät omiin tarpeisiimme.

Ensin pitää olla näkymä siitä mitä halutaan. Kun halutaan suurista riskeistä vapaata, omavaraista, hajautettua, pitkän päälle edullista uusiutuvaa energiaa, joka ei tuota jäteongelmia, silloin pitää rakentaa sellaista. Aurinko- ja tuulivoiman jaksottaisuuden ongelmaan löytyy jo ratkaisuja kehittyvästä sähkön varastoinnista ja ns. älykkäistä sähköverkoista.

Nyt saattaa käydä niin, että Suomi jättäytyy yhä enemmän tuontienergian varaan. Rakenteilla olevia atomivoimalaitoksia ei makseta nykyisillä sähkön markkinahinnoilla.

Aiemmat päätökset liian avokätisistä tuulivoiman syöttötariffeista ovat poliitikkojen vika, eivät tuotantomuodon syy. Jos ja kun tuulivoiman tuottaminen on hyvä bisnes, miksi valtio ei itse rakenna sitä? Vai onko niin kuin näyttää, että valtion tehtävä on harjoittaa kannattamatonta tuotantoa ja antaa kannattava bisnes ulkomaisten suuryritysten käsiin?

Ei kommentteja: