lauantai 17. syyskuuta 2016

Mitä tulee Euroopan unionin jälkeen?

Puheenvuoro Ei Euro Foorumissa Italian Chianciano Termessä 17.9.2016

Meneillään on väkivallaton vastavallankumous. Se tapahtuu vielä suurelta osin ihmisten mielissä. Se näkyy pettymyksenä vallanpitäjiin sekä vanhoista rakenteista ja puolueista luopumisena.

Vastavallankumouksen syynä on jo aiemmin toteutettu vallankumous, joka on suunnattu hyvinvointia, oikeudenmukaisuutta ja kansanvaltaa vastaan. Euroopan unionilla on merkittävä osa tässä vallankumouksessa, joka on siirtänyt pääomia ja valtaa monilta harvoille. EU on harvainvallan väline. Tarkoituksena on ollut taata vapaus pääomien siirtelylle ja niiden pitämiselle tehokkaan verotuksen ulkopuolella.

EU:n keskeinen periaate on niin sanottu neljän vapauden oppi: ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus. Ei ole sattumaa, että tämä oppi on muotoiltu 1980-luvulla ERT-ryhmässä. ERT (European round table of industrialists) on suurimpien europpalaisten yritysten johtajista koostuva voimakas etujärjestö. ERT:n ansiota on harvainvallan kannalta tärkein "vapaus", vapaus siirtää pääomia ilman rajoituksia.

Euro on poliittinen projekti. Se on osa EU-valtion perustaa. Euron taustavoimat ovat euron avulla halunneet supistaa julkista sektoria ja yksityistää valtioiden omaisuutta. Tässä euro on onnistunut. Useimpien kansalaisten kannalta euro on ollut katastrofi.

On tärkeää nähdä missä olemme ja minne olemme menossa. Jos haluamme sellaisen yhteiskunnan, jossa hyvinvointi koskettaa kaikkia, meidän on muutettava politiikkaa. Mitään uutta ei välttämättä tarvitse keksiä – ainakaan paljon. Lähes kaikki tarvittava kestävämmän talouden ja yhteiskunnan rakentamiseksi on ollut jo käytössä.

Markkinatalous voi toimia vain säänneltynä. Ja tuollaista säänneltyä markkinataloutta me nyt tarvitsemme. Tarvitsemme tasapainoa ihmisten välille – siis suurempaa oikeudenmukaisuutta. Tarvitsemme tasapainoa ihmisen ja talouden välille – siis taloutta, joka palvelee kaikkien selviytymistä. Tarvitsemme myös tasapainoa ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille – siis talouskasvun pakosta luopumista ja aineellisen kulutuksen sopeuttamista luonnonvaroihin.

Emme saa jäädä aiempien käsitteiden vangeiksi. Tarvittava uusi suunta sisältää asioita, joita olemme tottuneet nimittämään sosialismiksi tai kapitalismiksi.

Tarvitsemme siis uuden päämäärän, tien sinne ja ensi askeleet. Kun on kyse yhteiskunnan ja demokratian kehityksestä, kyse on nimenomaan suunnasta, koska täydellistä päämäärää ei voida saavuttaa.

Kun päätämme ottaa uuden suunnan, ovat ensi askeleet tärkeitä. Nyt ensi askeleita ovat oman rahan ja valtion itsenäisyyden palauttaminen hyvinvoinnin ja demokratian perustaksi - siis eurosta ja EU-jäsenyydestä luopuminen.

Tämän jälkeen tie on auki moneen suuntaan. On tärkeää tiedostaa, että oma raha ja itsenäisyys antavat mahdollisuudet uuteen kestävään politiikkaan, mutta eivät vielä ole tae mistään muusta. Siksi elämme murrosaikaa. EU on pettänyt lupauksensa. Ovet ovat nyt auki monenlaisille vaihtoehdoille. Osa niistä lienee vielä EU:takin huonompia.

Millainen vastavallankumous tarvitaan?

Nykyiselle harvainvallalle, siis myös EU:lle, tarvitaan vaihtoehto, joka on konkreettinen, ymmärrettävä ja rakentava.

Haluan painottaa, että kyse on talousjärjestelmän ja yhteiskuntakehityksen perustan muuttamisesta.

EU ei ole rauhan projekti, vaan ruutitynnyri. Rauhaa voidaan edistää kansainvälisellä yhteistyöllä mm. tekemällä YK:n puitteissa aloitteita aseistariisunnan toteuttamisesta. Me voimme yhdessä esittää, että valtiot ohjaavat 10 prosenttia asemenoistaan äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja konfliktien ratkaisemiseen.

Lähi-idän ja Keski-Aasian kriisit ja pakolaisuus johtuvat suuresti Lännen aseellisesta puuttumisesta alueen asioihin ja suoranaisesta valtioiden hajottamisesta. Tässäkin EU on ollut nimenomaan ongelma eikä ratkaisu. Vastuu ongelmista kuuluu ennen muuta niille, jotka ovat nämä kriisit aiheuttaneet. Aseelliset ratkaisut voivat olla vain väliaikaisia.

Jos kansalaiset saavat päättää omasta poliittisesta ja valtiollisesta asemastaan, monet nykyiset valtiot tulevat hajoamaan. Tällaiseen tulisi varautua aktiivisesti mm. YK:n puitteissa, jotta väkivaltaa ja hajoamissotia voidaan välttää.

Euroopan unionin olemassaoloa on perusteltu kansainvälisen yhteistyön tarpeella. EU:ssa on kuitenkin kyse enemmän alistussuhteista kuin yhteistyöstä. EU:n politiikan määräävät sen suuret jäsenmaat sekä suuryritykset, suursijoittajat ja suurpankit.

Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan nykyistä enemmän. Aitoa yhteistyötä voi tehdä vain sellainen, joka hallitsee itseään.

Kaikki harvainvallat ovat perustelleet itseään rauhan lisäksi hyvinvoinnin turvaajina. Kun hyvinvoinnilla tarkoitetaan tuloerojen kaventamista ja ihmisarvoisen elämisen mahdollisuuksia kaikille ihmisille, EU on enemmän ongelma kuin ratkaisu. Eriarvoisuus on EU:n toinen nimi.

Kaikkia koskevaan hyvinvointiin tarvitaan yhteisvastuuta. Valtioiden erilaiset kulttuurit ja historiat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia päätöksiä halutaan tehdä. Yksi malli ei sovi kaikille.

Parhaat mahdollisuudet kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen on siellä, missä kansalaiset voivat itse osallistua ja missä päätöksenteko on lähellä kansalaisia.

EU:n on sanottu olevan vastapaino USA:n ja Kiinan talousmahdeille. Eurooppalaiset on haluttu yhdistää taloudelliseen sotaan toisia suurvaltoja vastaan. Todellinen vihollinen on kuitenkin keskuudessamme. Meidän tulee yhdistyä kansalaisina ja aktiiveina yhdessä muiden maailman kansalaisten kanssa sitä taloudellista ja poliittista harvainvaltaa vastaan, joka alistaa ihmisiä kaikkialla maailmassa.

Harvainvallan toteuttama globalisaatio on uudenlaista siirtomaavaltaa. Siinä alistajina eivät ole toiset valtiot, vaan suuryhtiöt, - sijoittajat ja –pankit.

Tämän uusliberalistisen globalisaation tilalle tarvitaan lokalisaatioita. Sen pitää tarkoittaa aitoa demokratiaa, suurempaa paikallisuutta ja tasapainoa ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille. Tämä on se vastavallankumous, joka tarvitaan.

On paradoksi, että myös nykyisen harvainvallan kannalta suunnan muutos on pitkän päälle paras vaihtoehto. On lopulta kaikkien etu välttää se, että nykyisen talousjärjestelmän rakenteellinen väkivalta muuttuu yleisesti avoimeksi väkivallaksi.

Ensiaskeleita uuteen suuntaan

- Valtioille oma raha ja keskuspankki sekä itsenäinen lainsäädäntö. Eroon siis eurosta ja EU:sta.

- Rahan hallinta valtiolle. Valtio luo rahan keskuspankkinsa kautta. Muilta pankeilta kielletään rahan luominen ja ne palautetaan alkuperäiseen tehtäväänsä rahoituksen välittäjiksi.

- Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveydenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.

- Edellä mainituilla toimilla voidaan luopua talouskasvun pakosta, joka syntyy rahoitusjärjestelmästä. Kasvupakosta on joka tapauksessa luovuttava, koska aineellinen kulutus ylittää jo luonnonvarojen uusiutumisen.

- Energiajärjestelmä on muutettava uusiutuvaan energiaan perustuvaksi.

- Kulutuksen kasvattamisen sijasta on keskityttävä kaikkien perustarpeiden tyydyttämiseen ja elämisen laatuun. Tasapaino vaatii talouden ja markkinoiden alistamista palvelemaan ihmistä. Kokonaistuotanto, BKT ei mittaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin mittaamisessa on huomioitava tulonjako, ympäristön tila ja se, tyydyttyvätkö kaikkien ihmisten perustarpeet. Keskeiseksi tavoitteeksi on otettava aidon kehityksen mittarin (GPI:n) tai vastaavan indeksin ottaminen päätöksenteon työkaluksi.

Mitä voimme tehdä yhteistyön laajentamiseksi?

- Muovataan keskeiset periaatteet ja käytännön ensiaskeleet uudelle talousmallille.

- Kootaan maailmanlaajuinen yhteistyöverkosto.

- Järjestetään säännöllinen vuosittainen yhteinen kokoontuminen yhteistyöstä kiinnostuneille järjestöille ja puolueille.

Ei kommentteja: