tiistai 30. elokuuta 2016

Kuolemanpelossa ei Suomenkaan pidä tehdä itsemurhaa

Ulkopoliittinen instituutti (UPI) toimii eduskunnan alaisuudessa. UPI:n kerrotaan olevan valtiollinen kansainvälisen politiikan tutkimuslaitos. Tutkimuksen ja asiantuntemuksen nimikkeillä UPI:ssa tehdään kuitenkin kovaa politiikkaa.

UPI suosittaa tuoreessa selvityksessään Venäjän uhkakuvista, että ”Suomen on järkevää tiivistää puolustusyhteistyötä läntisten kumppaneiden kanssa kaikilla tasoilla”.

Tässä ei toki ole mitään uutta. Suomi luopui puolueettomuuspolitiikasta EU-liitospäätöksellä v. 1994. EU-Suomi on sitoutunut unionin ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Suomen johto allekirjoitti kenraalin kädellä Naton isäntämaasopimuksen. Nyt Sos-hallitus ja muu valtiojohto vetävät Suomea yhä tiiviimmin suoraan kytkökseen Yhdysvaltojen asevoimien kanssa. Kansalaisten enemmistön sitkeä Naton torjunta lienee tähän yhtenä syynä.

Vastoin vanhaa ohjetta ystäviä siis haetaan kaukaa ja vihollista läheltä. Jää tutkittavaksi mitkä ovat perimmäiset syyt siihen, että Venäjästä mm. UPI:n voimin tekemällä tehdään Suomelle vihollista. Onko niin, että Ukrainan tilanteen ainutlaatuisuus jää näiltä ”tutkijoilta” huomaamatta; sivuutetaan ”Lännen” ja Venäjän kilpailevat Ukraina-intressit ja näin se mitä Ukrainassa on tapahtunut otetaan kauhuskenaarion pohjaksi muuallakin.

Jos Venäjä nähdään Suomessa pelättävänä naapurina, ei ole opittu riittävästi historiasta. Venäjä on varmasti suurvalta ainakin Suomeen verrattuna. Sen politiikkaan tai johtajavalintoihin emme juuri voi vaikuttaa halusimmepa tai emme. Venäjä toimii kuten suurvallat toimivat omia etujaan ajaessaan.

Suomen edun mukaista on tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat. Jatkossakin Suomen keskeinen turvallisuuskysymys on maamme suhde sen suurimpaan naapuriin. Hyvät suhteet ovat meille hyödyksi ja huonot suhteet vahingoksi. Näin on riippumatta siitä oliko naapurin (silloin Neuvostoliiton) johdossa Stalin tai joku muu. Ja myös riippumatta siitä miten demokraattinen Venäjän - tai Suomen - poliittinen järjestelmä on.

Hyvien suhteiden rakentaminen ei tarkoita naapurin toimien hyväksymistä. Jos niihin toimiin pyritään vaikuttamaan, lienee selvää, että hyvän naapurin neuvoja kuunnellaan mieluummin kuin sellaisen, joka on nyrkki pystyssä.

Venäjä ei ole uhka Suomelle ellei Suomi ole uhka Venäjälle. Ja pieni Suomi ei voi yksin olla uhka Venäjälle. Sen sijaan Suomi tekee itsestään uhan Venäjälle - ja Venäjästä uhan Suomelle - jos antaa alueensa jonkin muun suurvallan tai liittouman käyttöön Venäjää vastaan. Juuri näin on käynyt. Näyttää siltä, että sotilaallisesti liittoutuva Suomi on tekemässä itsemurhaa kuolemanpelossa.

Suomen paras turva on itsenäisyydessä ja puolueettomuudessa. Itsenäinen ja puolueeton Suomi ei nöyristele eikä uhittele mihinkään suuntaan. Se voi tulevaisuudessa olla rauhan rakentaja ja välittäjä. Sitä ennen kuitenkin tarvitaan suunnanmuutos Suomen politiikkaan oman etumme takia.

Ei kommentteja: