sunnuntai 14. elokuuta 2016

Avauspuheenvuoro Itsenäisyyspuolueen vuosikokouksessa Seinäjoella 14.8.2016

Esitän arvion: Tulevalla vuosikymmenellä IPU tai jokin muu puolue, jolla on samat suuret tavoitteet, nousee Suomen suurimmaksi puolueeksi. Nykyisessä eduskunnassa ei ole puoluetta, joka ajaisi Suomelle omaa rahaa, itsenäisyyden palauttamista ja puolueettomuuspolitiikkaa. Näillä tavoitteilla on kuitenkin hyvin suuri kannatus jo nyt ja se tulee kasvamaan. Aika on todellakin IPU:n puolella.

Meillä on syytä kysyä mitä IPU merkitsee? Miksi olemme täällä? On rakennettu jotakin, jolla on pysyvää merkitystä ja arvoa. Meidän on pidettävä kiinni siitä, mikä tässä rakennelmassa on kestävää ydintä. Uudistua toki pitää ja IPU uudistuu väkisinkin, kun uudet ihmiset tuovat uutta mukanaan. Parhaassa tapauksessa pidempään mukana olleet voivat oppia ja antaa jotakin.

IPU oli eduskuntavaaleissa 2015 Suomen suurin omaa rahaa ja itsenäistymistä ajava puolue.

IPU on jo profiloitunut oman rahan, itsenäistymisen ja puolueettomuuden tavoitteilla. Se on hyvä. Näitä meidän on jatkossakin pidettävä esillä. Entistä enemmän on kuitenkin painotettava sitä, että IPU näyttää uutta suuntaa Suomen valtiolliselle, taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle. Vastaamme siis kysymykseen, ”mitä EU:n jälkeen?”

IPU tavoittelee toisenlaista tulevaisuutta. Käännöstä kohti suurempaa oikeudenmukaisuutta ja suoraa demokratiaa. IPU on aikaansa edellä vastatessaan siihen, mitä tarkoittaa tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välillä tai millainen on keinottelutalouden ja kasvupakon jälkeinen tulevaisuus.

Voimme olla ylpeitä siitä, että IPU on olemassa. Se tosiaan avaa toivon näköalan tulevaisuuteen.

Kuntavaalit ovat huhtikuussa 2017. IPU voi menestyä kuntavaaleissa alueellisella ja paikallisella aktiivisuudella. Muutenkin kuin kuntavaalien suhteen piirien toiminnan aktivointi on tärkeää. Kun IPU:n kannattajakorttikeräys on selvä, on heti aloitettava eduskuntavaaliehdokkaiden etsiminen. Sekin on ratkaisevasti kunkin piirin työn varassa.

Kuluvana syksynä IPU:n on otettava kantaa myös presidentin vaaliin. Vuosi 2017, jolloin Suomen itsenäistymisestä tulee kuluneeksi sata vuotta, tarjoaa ainutkertaisen mahdollisuuden itsenäisyyden palauttamista ajavan puolueen esille nostamiseen. Voiko se tapahtua presidentin vaalin kautta – mahdollisesti osana laajempaa itsenäisyysliikettä - on meidän ratkaistava. Tarve ja tilaisuus on joka tapauksessa historiallinen.

Yhteen erilliseen asiakysymykseen haluan tässä ottaa kantaa. Menneen noin vuoden aikana maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat nousseet eri asemaan kuin aiemmin. IPU on jo aiemmin vaatinut omaa rajavalvontaa ja oman lainsäädännön noudattamista myös maahanmuuttopolitiikassa.

Kun puhumme turvapaikan hakijoiden kohtelusta, kannattaa muistaa vastavuoroisuus. On mahdollista, vaikkakaan ei näköpiirissä, että suomalaiset joskus ovat turvapaikan tarpeessa. Mitä haluaisimme ihmisten tekevän meille vastaavassa tilanteessa? ”Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa”. Näin sanoo YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 14 (1) artikla.

Hädänalaisten auttamisen pitäisi olla itsestään selvää. Kaikenlaisen syrjinnän torjumisen pitäisi myös olla itsestään selvää. Kaikkien ihmisten hyvän ja tasavertaisen kohtelun pitäisi olla itsestään selvää.

Yhtä selvää pitää olla, että Suomen lakien ja ihmisoikeuksien noudattamista sekä hyvien tapojen kunnioittamista on vaadittava kaikilta.

Turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa voidaan tehdä paha virhe, jos keskitytään pelkästään heidän tarpeisiinsa ja unohdetaan huolehtia paikallisväestön tarpeista, sanoi Punaisen Ristin kansainvälisen komitean johtaja, joka kävi Suomessa keväällä 2016. Hän korosti, että kotouttamisen voi tehdä ja siinä voi onnistua monella tavalla, mutta se ei onnistu, jos paikalliset kokevat, että heitä ei kohdella tasapuolisesti. ”Olemme nähneet saman ilmiön vuosien varrella monissa maissa, monissa eri konfliktitilanteissa. Ihmiset eivät lähtökohtaisesti ole rasistisia tai muukalaisvastaisia, mutta jos he kokevat, että heidän turvallisuutensa tai palvelunsa heikkenevät, ongelmia tulee varmasti.”

”Turvapaikanhakijoiden tarpeista on tietysti huolehdittava, mutta on tärkeää huolehtia myös paikallisen väestön terveyspalveluista, koulutuksesta ja asumisesta. Jos näiden ja turvapaikanhakijoiden palvelujen välillä ei ole tasapainoa, luodaan pohjaa muukalaisvastaisuuden nousulle”.

Mitä paremmin kohtelemme omia nuoriamme ja tänne muualta tulevia nuoria, sitä paremmin he löytävät paikan yhteiskunnassa. Ja sen turvallisempi on kaikkien tulevaisuus. Nuorille on tarjottava mielekästä tekemistä kutsuttiinpa sitä työksi tai muuksi. Tämä on keskeinen haaste systeemissä, jossa ihmistyön tarve vähenee.

Mitä taas tulee turvapaikan hakemisen syihin, on niihin puututtava. Lähi-idän ja Keski-Aasian väkivaltaisuudet johtuvat pitkälti USA-johtoisen lännen aseellisesta asioihin puuttumisesta. Tämän valtioiden hajottamisen ja valtioterrorin lopettaminen on välttämätöntä terrorismin lopettamiseksi. Suomi on pieni ratas, mutta EU on suuri ratas tässä valtioterrorismissa. Suomen on irtisanouduttava siitä. Valtioiden hajottamisen seurauksista vastuu kuuluu tekijöille.

IPU:n työ jatkuu monella tavalla vaativissa olosuhteissa. Talkootyöllä on korvattava rahan puutetta. Yhteistyömahdollisuudet samoja suuria tavoitteita ajavien puolueiden kanssa on selvitettävä pikimmiten.

Kun puoluerekisteröinti on selvä, keskeinen tehtävä on IPU:n ja sen tavoitteiden tunnetuksi tekeminen kaikille suomalaisille. Tarvitsemme edelleen sitkeyttä ja määrätietoisuutta. Voimme ottaa oppia menneestä ja erityisesti virheistä – myös muiden virheistä.

IPU:n vahvuus on yhteisesti sovituissa tavoitteissa ja niiden puolesta toimivissa ihmisissä.

Voimme nähdä palkan tekemästämme työstä olevan työssä itsessään. IPU:n työ kantaa vielä hyvin näkyvää hedelmää. IPU:n merkityksen huomaamme ainakin siten, että kuvittelemme tilanteen, jossa IPU:a ei olisi olemassa. Nyt se kuitenkin on. Olemme mukana kokonaisuudessa, joka on enemmän kuin osiensa summa. Pidetään huolta, että jälkipolvet ovat kiitollisia siitä, mitä IPU teki paremman tulevaisuuden hyväksi.

Pitää miettiä mitä IPU voi olla ja miten siihen päästään. Tarvitsemme hyvää henkeä ja työjakoa.

IPU:n nousu suureksi on kuin oma raha ja itsenäistyminen – ensin mahdotonta, sitten mahdollista, viimein välttämätöntä. Itsenäisyystaistelu loppuu vasta kun se on voitettu. Sen jälkeen jatkuu työ oikeudenmukaisemman, turvallisemman tulevaisuuden puolesta.