perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kansanäänestykset ovat aitoa demokratiaa

“Olisikohan synti valmistella kirjoitelmaa kunnallisen itsehallinnon uudistamisesta siten, että kansanäänestys kunnan piirissä tehtäisiin mahdolliseksi. Poliittinen harrastus saattaa piankin vähetä ja sen torjumiseksi olisi paikallaan kansanäänestysinstituution toteuttaminen. Kansan osanotto tulee liian harvoin esille.”

Näin kirjoitti päiväkirjaansa presidentti Kekkonen 4.1.1965. Paljon on muuttunut 50 vuodessa, mutta kansanäänestysten käyttö on jäänyt vähälle.

Suomen lait mahdollistavat neuvoa-antavan kunnallisen ja valtakunnallisen kansanäänestyksen. Kunnallisessa kansanäänestyksessä kunnanvaltuusto päättää ensin järjestetäänkö äänestys ja jos järjestetään, valtuusto päättää noudatetaanko sen tulosta. Valtakunnallisesti on sama tilanne. Päättävä elin vain on eduskunta.

Vaikuttaa siltä, että kansanäänestyksiä käytetään kun halutaan saada kansa päättämään jotakin, eikä niin että annetaan kansan aidosti päättää.

Kansanäänestykset ovat aitoa demokratiaa, kun niitä edeltää reilu kampanja, jossa eri osapuolet saavat kantansa esille kohtuullisen tasapuolisesti. Näin ei tapahtunut v. 1994 neuvoa-antaneessa kansanäänestyksessä EU-jäsenyydestä.

Kansanäänestykset eivät ole helppo ratkaisu. Niiden käyttöönotto pakottaa keskusteluun tavotteista ja niiden perusteluista. Kun halutaan kestävää yhteiskunnallista kehitystä, tällainen pakote keskusteluun on hyvä asia.

Kansanäänestyksiä vastustetaan sanomalla, että kansalaiset eivät voi perehtyä asioihin yhtä hyvin kuin kansanedustajat. Miten kansalaiset sitten osaisivat valita edustajat, jotka heitä aidosti edustavat? Kun puoluekuri estää usein kansanedustajaa toimimasta edes oman tahtonsa mukaan, miten tuollainen edustaja voisi olla hyvä kansan edustaja?

Kansanäänestysten käyttö vaatii ennen kaikkea sen hyväksymistä, että kansalaisilla on oikeus tehdä valintoja yli voimakkaiden etupiirien. Tässä lienee se kipupiste, joka selittää voimakkaat reaktiot brittien kansanäänestyksen päätökseen erota EU:sta. Kokoomuksen kansanedustaja Salolainen esitti, että ”tällaiset kansanäänestykset pitää vastaisuudessa torjua”. Saksan liittokansleri Merkelin mukaan ”Muiden maiden lähtö EU:sta tulee estää”. Tällaiset näkemykset eivät edusta demokratiaa vaan totalitarismia.

Politiikan tutkija Hannah Arendt esitti, että ”1900-luvun alkupuolella nousseet totalitaariset järjestelmät erosivat aikaisemmista diktatorisista järjestelmistä muun muassa siinä, että poliittiset laitokset toimivat ainoastaan todellista valtaa pitävän ryhmän lavasteina ja että aate oli vallanpitäjille pelkkä väline kansan hallitsemiseen”. Kuulostaa ajankohtaiselta. EU edustaa uudenlaista totalitarismia, pehmeää harvainvaltaa. EU:n politiikan tulokset ovat silti kovia. Eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisten jännitteiden kasvu merkitsevät ensin rakenteellista, sitten avointa väkivaltaa.

EU on ihan muuta kuin mitä on luvattu. Kansalaisten täytyy saada päättää tulevaisuudestaan.

Ei kommentteja: