perjantai 8. huhtikuuta 2016

Väärä tilannearvio vie Suomea harhaan - tarvitaan lokalisaatiota globalisaation tilalle

Pääministeri Sipilän mukaan Suomen työllisyyden paranemiseen tarvitaan vähintään kahden prosentin talouskasvua. Kuitenkin maallikkokin näkee, että talouskasvua saadaan helpoimmin aikaan tehostamalla tuotantoa ja se tarkoittaa usein ihmistyön korvaamista koneilla. Ennen nykyistä lamaa vuosina 1990-2008 Suomen talous kasvoi kaksinkertaiseksi, mutta tehtyjen työtuntien määrä ei kasvanut lainkaan.

Oikea tilannearvio mahdollistaa oikeiden korjauskeinojen löytämisen. Väärä tilannearvio vie harhaan.

Yksi harha liittyy talouskasvuun hyvinvoinnin turvaajana. Mikään kasvu ei pelasta hyvinvointia, jos ja kun tuotannon tulokset viedään maasta pois. Ja näin on tehty jo pitkään.

Pienyritykset työllistävät suuria tehokkaammin. Työllisyyden parantamiseksi ja työn tarjoamisen helpottamiseksi on parannettava erityisesti pienyritysten toimintamahdollisuuksia. Työn hintaa voidaan merkittävästi alentaa palkkoihin puuttumatta. Se tapahtuu korvaamalla nykyiset työn sivukulut tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä maksulla. Näin kulurasitusta siirretään työllistäviltä pienyrityksiltä sinne, missä maksukykyä on enemmän. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan merkittävällä nostolla helpotettaisiin merkittävästi erityisesti pienten palveluyritysten asemaa ja aloittamista.

Suurtyöttömyys on maailmanlaajuinen ongelma ja suurempi kuin viralliset tilastot näyttävät. Samaan aikaan kun yhä useampi on ilman työtä ja usein myös ilman toimeentuloa, miljoonat joutuvat tekemään maailman hikipajoissa töitä orjuuden omaisissa oloissa nälkäpalkalla.

Me rikkaiden maiden ihmiset olemme hyötyneet halvoista tavaroista. Eniten globalisaatiosta on hyötynyt pieni taloudellinen eliitti, jonka käsiin - ja veroparatiiseihin - on kasautunut ennennäkemätön varallisuus. Muutama kymmen maailman rikkainta ihmistä omistaa enemmän kuin köyhempi puolikas - yli 3500 miljoonaa ihmistä - maailman väestöstä.

Keskiluokan kuihtuminen ja pienituloisimpien aseman kurjistuminen vie ostovoiman. Näin on talouden kasvutoiveilta pohja pois. Olemme keskellä taloussysteemin pahenevaa kriisiä ja mukana kilpajuoksussa kohti pohjaa.

Poliittinen eliitti samaistuu taloudelliseen eliittiin eikä kansalaisiin. Tämä koskee myös Suomea. Tällä menolla toteutuu ajatus "Joka kylvää etuoikeuksia, joutuu korjaamaan vallankumouksia".

Nyt ei rikkaissa maissa ole kyse enää kakun kasvattamisesta, vaan sen sisällöstä ja jakamisesta. Kaikkien tarpeet voidaan hyvin tyydyttää, mutta kaikkien ahneutta ei.

Virallisen hokeman mukaan kasvua ja työllisyyttä saadaan kun tehdään rakenteellisia uudistuksia. Nykyisissä rakenteissa tehtävät muutokset ovat lähinnä kosmeettisia - kuin puukotetun uhrin kalpenevien poskien puuterointia. Köyhimmiltä leikkaaminen ei paranna Suomen kilpailukykyä, varsinkin kun kilpalijat tekevät sitä samaa.

Kun halutaan luoda uutta työtä, mahdollistaa kaikkien työkykyisten osallistuminen yhteiskunnan rakentamiseen ja huolehtia kaikkien pärjämisestä, on muutettava nykyisiä talouden ja yhteiskunnan rakenteita.

Globalisaation tilalle tarvitaan lokalisaatiota, paikallisuuden uutta nousua. Se tarkoittaa suurempaa omavaraisuutta sekä huolenpitoa omasta taloudesta ja työllisyydestä.

Markkinatalous voi toimia vain säänneltynä. On säänneltävä taloutta sen sijaan, että annetaan suuryritysten, -sijoittajien ja -pankkien säännellä yhteiskunnallista kehitystä. Tämä ei tarkoita mitään erityisen uutta, vaan 1980-luvulla hylätyn sekataousmallin päivittämistä nykyaikaan - ja pelastamaan hyvinvointia.

Lokalisaatio ei tarkoita kansainvälisen yhteistyön hylkämistä, vaan päinvastoin sen voimistamista. Yhteistyötä voi tehdä vain sellainen, joka päättää omista asioistaan.

Jotta omista asioista voidaan Suomessa päättää, tarvitsemme oman rahan ja itsenäisen lainsäädännön. Siksikin on päästävä ulos eurosta ja EU:sta.

Ei kommentteja: