perjantai 22. tammikuuta 2016

Kuka sen kaiken maksaa?

YLE:n haastattelema professori Juha Siltala nosti 7.1.2016 esille monta tärkeää asiaa. Siltalan mukaan koko kansantalouden kiertokulku pitäisi saada uusiksi.

Näkemykseen on helppo yhtyä. Valitettavasti Suomella ei nyt ole omaa kansantaloutta. Olemme osa eurotaloutta, jota ohjaavat suuryritysten, -pankkien ja –sijoittajien edut. Ei ole myöskään rahan kiertokulkua samassa mielessä kuin aiemmin. Varallisuuden keskittymisestä maailman mitassa kertoo tuore Oxfamin arvio, jonka mukaan 62 maailman rikkainta ihmistä omistaa enemmän kuin 3 500 miljoonaa köyhintä.

Siltala arvioi, että verotulojen kasaan saaminen voi muodostua Suomessa ongelmaksi. Näin käy, jos tuottavuus irtoaa työtuloista eli työtulot eivät kehity tuottavuuden tahdissa ja lisäksi työ silppuuntuu irti työsuhteista. Kansantalouden kiertokulkuun ei tällöin saada riittävästi kulutuskysyntää eikä verotuskohteita ole tarpeeksi, jotta julkiset palvelut voitaisiin niillä rahoittaa.

Siltalan mielestä pitäisikin miettiä, miten raha saataisiin kiertymään töihin, joissa kone ei voi korvata ihmistä. – Ihmiset haluaisivat tehdä hoitotyötä, opetustyötä ja tutkijan työtä. Ne olisivat mielekkäitä töitä.

Siltalan mielestä moni asia olisi ajateltava kokonaan uusiksi, jotta silpputyöstä saataisiin jotain muutakin kuin täydentävää tulon lähdettä. – Pitäisi ajatella kokonaan uusiksi eläkejärjestelmät ja irrottaa eläkekertymä työsuhteesta. Pitäisi myös harkita sellaista kansalaispalkkaa, jolla todella elää. Kuka sen sitten maksaa?

Tämä on oleellinen kysymys. Nykyisessä systeemissä maksajaa tuskin löytyy. On valittava joko nykyinen kriisiytynyt systeemi ja kilpajuoksu kohti pohjaa tai rakennettava uusi tasapainoisempi talous- ja yhteiskuntajärjestelmä. Viime mainittu tarkoittaa pohjoismaisen yhteisvastuuseen perustuvan mallin päivittämistä nykyaikaan. Se tarkoittaa myös talouden sääntelyä – markkinataloutta nykyisen keinottelutalouden sijaan. Nykyistä pääomien siirtelyn vapautta on rajoitettava ja tuloeroja tasattava.

Hallittu suunnanmuutos nykytilaan näyttää epätodennäköiseltä. Niin suuret voimat hyötyvät nykyisestä menosta. Mennään kohti keinottelutalouden loppulamaa. Samalla eri puolilla työstetään globalisaation tilalle tarvittavaa paikallistamista, lokalisaatiota. Sitä edistää mm. omavaraisuuden lisääminen esim. energian ja ruuan tuotannossa.

Itsenäisyyspuolue on jo vuosia esittänyt työn tarjoamisen helpottamista siten, että nykyiset työn sivukulut poistetaan ja korvataan tuotannon jalostusarvon perusteella perittävällä maksulla. Tämä yhdistettynä kansalaispalkkaan olisi mullistava uudistus, joka alentaisi työn hintaa ilman että luodaan työtä tekevien köyhien luokka.

Kysymykseen kuka sen kaiken maksaa, voi vastata, että sellainen maa, jolla on oma raha, keskuspankki ja lainsäädäntö, voi itse määrätä talous- ja yhteiskuntapolitiikastaan sekä rahoittaa julkisia menoja verotulojen lisäksi keskuspankkirahoituksella.

Nykyinen tila on seurausta poliittisista päätöksistä. Maailma ei muutu vaan sitä muutetaan.

Ei kommentteja: