maanantai 16. marraskuuta 2015

Murhaamisen taustalla on valtioiden harjoittama terrorismi

Pariisin joukkomurhat vetävät hiljaiseksi. Silmitön raakuus ja tavallisten ihmisten murhaaminen on syytä tuomita jyrkästi.

Järkytyksen ja hämmennyksen keskellä kysellään, miten tuollainen on mahdollista ja mitä on nyt tehtävä. Kuinka vastaavat iskut voitaisiin tehokkaimmin ehkäistä tulevaisuudessa? Siihen pyrittäessä on yritettävä hahmottaa laajempi kokonaiskuva, olkoon se kuinka vaikeaa tahansa.

New Yorkin v. 2001 kaksoistorni-iskujen jälkeen USA:n presidentti G.W.Bush totesi terroristeista ja heidän tukijoistaan, että "He vihaavat vapauttamme". Lähes samoin sanoin kuvasi tilannetta nyt Pariisin joukkomurhien jälkeen ulkoministeri Soini. Soinin mukaan Euroopassa ja maailmalla on tahoja, jotka vihaavat länsimaista järjestelmää ja länsimaista ajatusmaailmaa.

Soinin ja Bushin selitykset terrorismin syiksi ovat kovin keveitä. Jos tyydytään pelkästään niihin, ollaan heikoilla kestävien vastausten löytämisessä.

Ääri-islamilainen ISIS on ottanut vastuun Pariisin joukkomurhista. ISIS on jo aiemmin osoittanut häikäilemättömyytensä ja piittaamattomuutensa siviiliuhreista. Se mitä ilmeisimmin ansaitsee kaiken mahdollisen vastarinnan.

Jos todella halutaan vähentää terrorismin kasvua, on kuitenkin kaivettava syvemmältä. USA:n demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivä Bernie Sanders sanoi Pariisin joukkomurhien jälkeen, että Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin vuonna 2003 pisti liikkeelle Lähi-idän nykyisen myllerryksen. Tämä on epämiellyttävä totuus.

USA ja sen liittolaiset ovat vastuussa miljoonaluokkaan nousevasta määrästä siviilien kuolemia Lähi-idässä. Siinä on vertaansa vailla oleva kasvualusta terrorismille. Todisteita kaipaaville voi muistuttaa USA:n aiemman ulkoministerin Madeleine Albrightin tv-lausunnosta, kun häneltä kysyttiin puolen miljoonan irakilaislapsen kuolemasta USA:n pakotteiden tuloksena. Albright myönsi, että tämä oli ”vaikea valinta” hänen ministeriölleen, mutta ”Nähdäksemme tämä oli sen arvoista”.

Syyrian sisällissota on klassinen esimerkki suurvaltapolitiikan kyynisestä piittaamattomuudesta, jonka laskut päätyvät viattomien siviilien maksettavaksi. Länsi mahdollisti aiemmin ISISin nousun ja nyt suurvallat tukevat sisällissodan eri osapuolia. Jos ISIS aiotaan todella murskata, muun muassa (lännen läheiseksi liittolaiseksi kutsutun) Saudi-Arabian pitäisi lopettaa tukensa kyseiselle terroristijärjestölle.

Valtioiden valtarakenteille terrorismi on järkytys siksi, että valtioilta on viety väkivallan monopoli.

Yksi sodan ongelmista on, että yksikin voi sen aloittaa, mutta yksi ei voi sitä lopettaa. Vakauden rakentaminen vaatii vähintään vuosikymmenien mittaista pitkäjänteistä työtä, mutta aseellisten konfliktien lietsominen onnistuu nopeammin.

Kaiken tämän vuoksi myös Suomessa on syytä kiinnittää huomiota siihen, millaisessa toiminnassa olemme kansainvälisesti mukana. Kriisinhallinta-termin väärinkäytöllä Suomelle aiemmin tärkeää rauhanturvaamista venytettiin sodankäynnin suuntaan Afganistanissa.

Nato-vetoisiin operaatioihin osallistuminen kasvattaa tulevaisuudessa vaaraa siihen, että olemme enemmänkin osa suurvaltapolitiikan tuottamia ongelmia kuin niiden ratkaisuja. Nato-jäsenyys sinetöisi tuon yhtälön: on selvää, että Suomi ei voisi toimia sotilasliiton "vapaamatkustajana", vaan tarjoaisi joukkojaan apuvoimiksi lännen suurvaltapolitiikan kulloinkin hyväksi katsomiin operaatioihin.

Ei kommentteja: