torstai 9. heinäkuuta 2015

Velkaraha tulee tyhjästä mutta velan maksu ei – siinä ongelma

Liikepankeille on poliittisilla päätöksillä annettu oikeus luoda rahaa tyhjästä. Rahan luominen tapahtuu tilikirjauksina, kun velkaa annetaan pankista velalliselle.

Aiemmin rahan luominen tyhjästä on ollut kansallisten keskuspankkien yksinoikeus. Aiemmin valtio on myös voinut lainata omalta keskuspankiltaan. Näin se on velkaantunut sisäisesti, mikä ei ole ollut ongelma, kun talouden tasapainosta on huolehdittu. Oman keskuspankin luomalla rahalla on myös voitu rahoittaa julkisia hankkeita, kuten esim. teiden ja koulujen rakentamista.

EU on kääntänyt asetelman täysin, kun on kieltänyt keskuspankkirahoituksen. EU:n keskuspankin kaavioissa valtiot ovat yritysten ja yksityishenkilöiden kanssa samassa ryhmässä hakemassa lainaa rahoitusmarkkinoilta.

Asetelma on mielipuolinen, kun valtiot ovat riippuvaisia liikepankkien lainoituksesta ja samalla joutuvat takaamaan niiden toiminnan.

Velkaraha tulee tyhjästä, mutta velan maksu ei, ellei sitten velkaa makseta uudella velalla. Ja juuri näin suurelta osin tehdään. Muuta mahdollisuutta ei ole, kun velan määrä on kasvanut riittävän suureksi. Hiljattain tehty tutkimus kertoi, että viimeisen 700 vuoden aikana mikään valtio ei ole maksanut kaikkia velkojaan, kun velan osuus kokonaistuotannosta on ylittänyt sata prosenttia.

Korolliseen velkaan perustuva talousjärjestelmä vaatii talouden jatkuvaa kasvattamista. Tämä on oravanpyörä, josta on päästävä monestakin syystä.

Pankeilla on omia pääomia keskimäärin vain murto-osa niiden lainakannasta. Kreikassa tilanne on pankkienkin osalta karannut käsistä. Kreikkalaispankkien omasta pääomasta on Taloussanomien mukaan yli 60 prosenttia verosaamisia. Kreikassa on tehty järjestely, jolla pankkien n. 12 000 miljoonan euron tappiot on muutettu niiden omaksi pääomaksi. Yrityksillä, myös pankeilla, on oikeus vähentää voitoistaan aiemmat tappiot. Tämä on siis Kreikassa viety niin pitkälle, että menneet tappiot ovat pankkien omaa pääomaa, vaikka tulevista voitoista ei ole vielä tietoa.

Markkinatalous tyydyttää ne tarpeet, jotka se itse luo. Näin totesi viime vuosituhannella J.K. Galbraith teoksessaan Runsauden yhteiskunta. Nyt markkinataloudeksi kutsutussa systeemissä pörssi-, valuutta- ja johdannaiskaupan osuus on monikymmenkertainen tavaroiden ja palvelujen tuotantoon verrattuna. On luotu tarpeet, joita nykyinen järjestelmä tyydyttää. Pieni joukko hyötyy nykyisestä valtaa ja pääomia keskittävästä politiikasta.

J.F. Kennedyn ajatus ”Joka kylvää etuoikeuksia joutuu niittämään vallankumouksia” on toteutumassa. Liikepankeille, suursijoittajille ja suuryrityksille on poliittisilla päätöksillä luotu kestämättömiä etuoikeuksia. Lopullisia tuloksia ei kukaan tiedä, mutta vastavaikutus tulee. Kansalaiset nousevat ennen pitkää vastarintaan. Ja lopputulos on arvaamaton.

Kaikkien kannalta olisi järkevää pyrkiä kohtuuteen ja kaikkien pärjäämiseen. Ellei avoin julkinen keskustelu ole mahdollista, ottavat huutajat ennen pitkää paikan eturivistä.

Ei kommentteja: