perjantai 1. toukokuuta 2015

Työ ja hyvinvointi pitää miettiä uudelleen

Työkään ei ole niin kuin ennen. Tuotannon ja ihmistyön yhteys on – ei vielä kokonaan katkennut mutta – muuttunut. Tuotannon väheneminen vähentää kylläkin työpaikkoja, mutta yhtälö ei välttämättä toimi toisin päin. Tuotannon lisääminen ei siis tuo lisää työtä.

Vuoden 1990 jälkeen Suomen kokonaistuotanto (BKT) on kaksinkertaistunut. Samaan aikaan tehtyjen työtuntien määrä on pysynyt ennallaan. Yhä on silti vallalla ajatus, että kasvu tuo työtä ja vieläpä hyvinvointiakin. Näin on ollut 1980-luvulle asti, mutta ei ole enää.

Hyvinvoinnin mittarit kääntyivät laskuun jo 1980-luvun jälkipuoliskolla. Kokonaistuotanto on sen jälkeen kasvanut paria eurolamaa lukuun ottamatta.

Suomesta on hävinnyt 80 000 teollista työpaikkaa vuoden 2007 jälkeen. Rikkaissa teollisuusmaissa työttömien määrä on samaan aikaan kasvanut yli 50 miljoonalla. Samalla myös miljonäärien määrä on kasvanut.

Niin sanottu globalisaatio on merkinnyt työn siirtymistä hikipajoihin, usein orjuutta muistuttaviin olosuhteisiin. Se on merkinnyt myös varallisuuden keskittymistä harvojen käsiin.

Meneillään on uudenlainen riiston aika. Riistäjinä eivät ole niinkään valtiot, kuin ylikansallisesti toimivat yritykset, sijoittajat ja pankit. Tämä uudenlainen siirtomaavalta alistaa lähes kaikkien maiden kansalaisia. Rikkaiden maiden riisto on peitetty velkaan, joka on lankeamassa maksuun muuallakin kuin Kreikassa.

EU-maiden kokonaisvelka on lähes viisinkertainen niiden kokonaistuotantoon verrattuna. Keinottelutalous on ottanut niskalenkin reaalitaloudesta. Siitä kertoo, että maailman pankkien taseissa olevien johdannaisten arvo on kymmenkertainen maailman kokonaistuotantoon verrattuna.

Nykyinen talousmalli perustuu velkarahaan ja sen tuomaan kasvun pakkoon. Tämä malli on kuilun partaalla.

Suomessa todellinen työttömien määrä on lähes puoli miljoonaa. Uusista työpaikoista n. 80 prosenttia on osa-aikaisia tai muuten epätyypillisiä. Kuitenkin tekemätöntä työtä on paljon. Hoitoaloille tarvittaisiin kipeästi lisää tekijöitä, rakennusten korjausvelka on Suomessa jopa 50 000 miljoonaa euroa, huonokuntoiset tiet odottavat korjaajiaan. Vanhentuneen energiajärjestelmän uudistaminen tarjoaisi paljon uutta työtä. Omavaraisuuden lisääminen toisi työtä monella muullakin alalla.

Miksi siis työttömyys yhä kasvaa? Kyse on harjoitettavasta politiikasta. Valtio on kuohittu ja viety pankkien lainajonoon yritysten ja yksityishenkilöiden seuraksi. Markkinoista, joiden pitäisi olla valtion ja kansalaisten renki, on tehty isäntä. Niin kauan kuin näin on, ei näy muutosta parempaan työllisyyden tai hyvinvoinnin suhteen.

Rahan hallinta kuuluu valtiolle. Sen tulee olla aktiivinen toimija, jotta tärkeät työt tulevat tehdyiksi ja kaikkien pärjääminen voidaan turvata.

Nykyisen poliittisen ja taloudellisen riiston lopettaminen on kansalaisten käsissä. Se jatkuu niin kauan kuin sitä siedetään. Ja vain niin kauan.

Ei kommentteja: