perjantai 8. toukokuuta 2015

Miksi Suomi ripustautuu menneisyyden unioniin?

Vajaat sata vuotta sitten kerättiin romukuparia, jotta vasta itsenäistyneeseen Suomeen saataisiin ostettua kuningas Saksasta. Kuningas Väinö ensimmäistä ei tullut kuitenkaan.

Jatkosodassa Suomen johto ripusti maamme kohtalon natsi-Saksan menestykseen. Tunnetuin tuloksin. Suomi onneksi säästyi saksoittumiselta, miehitykseltä ja jakamiselta.

Nyt Suomi on poliittisen eliitin toimin laitettu Euroopan unionin pakkopaitaan. On luovuttu valtiollisesta itsenäisyydestä – on siis alistettu lainsäädäntö, tuomioistuimet ja ulkopolitiikka EU:lle. On luovuttu omasta rahasta ja sen myötä itsenäisestä talouspolitiikasta. Yhteiskuntapolitiikan suunta ei ole omissa käsissä. Tästä suomalaiset maksavat yli tuhat miljoonaa euroa vuodessa EU:lle. Todelliset kustannukset hyvinvointiyhteiskunnan tuhoamisesta ja kansallisomaisuuden ryöstöstä ovat moninkertaiset.

EU on eurooppalainen ruutitynnyri. Sen politiikka näyttää pehmeältä, mutta tulokset - eriarvoisuus ja köyhyys – ovat tappavia. Käsillä olevia ongelmia ovat eriarvoisuuden lisäksi muiden muassa yhtiövallan yliote kansanvallasta ja kestämätön luontosuhde. Näissä asioissa EU on ongelma, ei ratkaisu. EU on suurten jäsenmaiden – nykyisin lähinnä Saksan – ja suuryritysten ohjaama harvainvalta. Sen kulissit ovat komeat, mutta elinvoima heikko.

On tutkimisen ja miettimisen arvoista, miksi Suomessa ripustaudutaan tuhoon tuomittuihin hankkeisiin yhä uudestaan. Pitkä alamaisuuden perinne ja johdon heikko itsetunto tuskin selittävät kaikkea.

Eurooppa-päivä 9.5. on täynnä tyhjiksi jääneitä lupauksia. EU on varastanut Eurooppa-käsitteen itselleen. Loukkaus häpäisee vain esittäjänsä tässäkin tapauksessa.

Euroopan rikkaus on sen moninaisissa kulttuureissa, kielissä ja historioissa. Euroopan mahdollisuudet – missä ne ovatkaan – eivät ole ainakaan nykyisen EU-harvainvallan jatkamisessa.

Tarvitaan tasapainoa ihmisten välille, talouden ja markkinoiden alistamista ihmistä palvelemaan ja tasapainoa ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille. Yksinkertaista mutta ah niin vaikeaa.

Ei kommentteja: