maanantai 24. marraskuuta 2014

EU-jäsenyys ja euro – laittomia

18.11.2014 tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun eduskunta hyväksyi Suomen liittämisen EU:n jäseneksi. On mielenkiintoista, että noita tasavuosia ei juhlittu mitenkään.

Lieneekö syynä se, että EU-Suomen tila ja tulevaisuuden näkymät eivät anna juhlan aihetta? Vaiko ehkä se, että eduskunnan EU-päätös tehtiin tavalla, jota ei haluta muistella?

EU-jäsenyys muutti Suomen valtiollista asemaa ja teki maamme perustuslain ytimestä kuolleen kirjaimen.

Suomen perustuslain ytimenä on valtiosääntö. Sen 1. pykälän mukaan Suomi on itsenäinen valtio (täysivaltainen tasavalta). 2. pykälän mukaan ylin valta (valtiovalta) Suomessa kuuluu kansalle (Suomen kansa = Suomessa asuvat Suomen kansalaiset). EU-Suomi ei ole itsenäinen valtio, kun itsenäisyydellä tarkoitetaan sitä, että maalla on muista valtioista riippumaton lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. EU:n lait ovat sen jäsenmaiden lakien yläpuolella. EU:n tuomioistuimen päätökset ovat jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten yläpuolella. Suomi on sidottu EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Kun Suomea väitetään itsenäiseksi, on väittäjältä syytä kysyä, mitä hän itsenäisyydellä tarkoittaa.

Ylin valta EU-Suomessa ei kuulu Suomen kansalle, vaan EU:n elimille kaikissa niissä asioissa, jotka EU on ottanut päätettäväkseen.

Hiljattain perustuslain 1. pykälään lisättiin lause ”Suomi on EU:n jäsen”. Näin tuotiin perustuslain sisälle sovittamaton ristiriita. EU-jäsenyys ja Suomen itsenäisyys eivät voi toteutua yhtä aikaa.

On huomionarvoista, että perustuslain muuttaminen yksillä valtiopäivillä, siis ilman, että kahden käsittelyn välillä pidetään uudet eduskuntavaalit, vaatii 5/6 enemmistön eduskunnassa. EU-jäsenyyden takia ei muutettu perustuslakia. Eduskunta hyväksyi v. 1994 EU-jäsenyyssopimuksen 2/3 enemmistöllä. Päätöstä edelsi pitkällinen perustuslakikikkailu, jolla päätös keskustajohtoisen Ahon hallituksen ajamana vietiin läpi.

EU-jäsenyys on selkeästi ristiriidassa Suomen itsenäisyyden kanssa ja sen kanssa, että ylimmän vallan tulee voimassa olevan perustuslain mukaan kuulua Suomen kansalle.

Eduskunta liitti 18.11.1994 EU-päätökseen ponnen, siis toimintaohjeen sisältävän lausuman, jonka mukaan euron käyttöönotosta päätetään myöhemmin hallituksen erillisen lakiesityksen pohjalta. Tällaista hallituksen lakiesitystä ei ole koskaan tuotu eduskuntaan, mutta markka vaihdettiin silti euroksi. Mitä siis tapahtui?

Vuoden 1995 eduskuntavaalien jälkeen maahan perustettiin Lipposen hallitus. Pääministeri Paavo Lipponen ja oikeusministeri Sauli Niinistö olivat keskeiset henkilöt markan hävittämisessä ja euroon siirtymisessä. Oikeusministeri Niinistö kertoi, että ”EU-jäsenyys teki perustuslakiin euron mentävän aukon”.

Lipponen ja Niinistö ajoivat läpi tulkinnan, että euron käyttöönotosta ja markasta luopumisesta päätettiin 18.11.1994 eduskunnassa samalla kun EU-jäsenyydestä. Tulkinta on hämmästyttävä, kun eduskunta tuolloin lisäsi EU-päätöksen em. ponnen, jossa juuri todetaan, että eurosta päätetään myöhemmin ja siitä pitää tuoda hallituksen erillinen esitys eduskuntaan!

V. 1998 eduskunta sitten päätti yksinkertaisella (!) enemmistöllä hallituksen luottamuksesta äänestäessään, että euro otetaan käyttöön. Samalla hetkellä Suomen perustuslaissa oli lause ”Suomen rahayksikkö on markka”. Tuon perustuslain kohdan muuttaminen olisi vaatinut 5/6 enemmistön eduskunnassa. Nyt siis eduskunta enemmistöllään päätti, että markasta oli luovuttu jo 1994.

V. 2000 otettiin käyttöön uusi perustuslaki. Siinä ei ole mitään mainintaa Suomessa käytettävästä rahasta.

Entä nyt sitten?

Oikeudellista ratkaisua EU-jäsenyyden ja euron laittomuuteen ei ole näkyvissä niin kauan kun vallassa ovat laittomuuksista vastuulliset päättäjät ja puolueet. Suomen oikeusjärjestelmä on valjastettu suojelemaan valtaa. Ylin perustuslain tulkitsija on eduskunta itse, sen perustuslakivaliokunta. Suomesta puuttuu puolueista riippumaton perustuslakituomioistuin. Oikeuskansleri, jonka keskeinen tehtävä on valvoa maan hallituksen toimien lainmukaisuutta, on siunannut kaikki hallitusten ja eduskunnan tekemät perustuslain rikkomukset.

Ei kumma, että politikan tulokset ovat mitä ovat. Ei kumma, että Suomi on siinä tilassa missä on. Ei kumma, että ns. eliitti ei halua avointa keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista. Ei kumma, että eduskuntaan nostettiin valtamedian avulla viime eduskuntavaaleissa näennäisoppositio, joka ei muuta mitään, mutta toimii paineventtiilinä, etteivät kasvavat muutospaineet muuttaisi mitään.

Mistä sitten voi odottaa muutosta? Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu. Suomen valtiollisen ja yhteiskunnallisen muutoksen avaimet ovat kansalaisten käsissä.

Täyskäännös tulee kun toimitaan täyskäännöksen puolesta. Eduskuntavaalit ovat mahdollisuus suunnanmuutoksen aloittamiseen. Kun Itsenäisyyspuolue nousee eduskuntaan, nousee myös todellinen vaihtoehto, joka perustuu Suomen itsenäisyyden ja kansan vallan palauttamiseen ja toteuttamiseen.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki valtiot tarvitsevat itsenäisyyden ja isänmaallisen johdon. Se on mahdotonta jos rahan valhetta ei saada suuren joukon tietoon. Oma raha on välttämättömyys mutta sekin on sidottu johonkin arvoon. Massat täytyy saada ymmärtämään, ettei töihin ole pakko mennä jos on jotain tärkeämpää kuten lapsen tai vanhuksen hyvinvointi. Rahan arvo on pyöreä nolla jos ihmiset vain ajattelevat niin. Poliitikot siis näyttelevät kansalle että on pakko tehdä niin ja näin koska raha määrää. Rahalla on valta vain kansan ajatusten takia. Meidän on saatava kansa ymmärtämään ettei kukaan OIKEASTI omista mitään toisin kuin ego saa luulemaan. Jos yksilö omistaa esim huoneiston hänen keho omistaa sen vain niinkauan kun hän,tietoisuus on kehossa. Materian omistus on siis harhaa ja perustuu vanginvartija tietoisuuteen. Rahan arvo ja inhimilliset arvot ja rakkaus ei voi olla verrattavissa.

IPU:n täytyy pyrkiä rahan valheen paljastamiseen, tähdätä paljon korkeammalle, omaa kaistaa huipulle ilman hyväksyntää RAHAN pelisäännöistä.

T.Hannu ALLAMO