torstai 2. lokakuuta 2014

Nato ja myönteisten muotoilujen outo voima

Ihan virkamiestyönä on nyt saatu tuotettua väite, jonka mukaan "Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa". Näinhän se tietysti on. Kyllä konkurssiin julistaminenkin selkeyttää monin tavoin talousvaikeuksissa kamppailleen yrityksen asemaa, ja arkkuun laskeminen selkeyttää pitkään sairastelleen ihmisen asemaa hyvinkin paljon. "Monin tavoin selkeyttäminen" on myönteinen ilmaisu, ja perimmäisen inhimillistä on se, että me otamme vastaan mieluummin myönteisiä kuin kielteisiä viestejä. Koska Kokoomus on rahamiesten puolue, kannattaa antaa sen huolehtia yhteisistä rahoistamme – tosin myös pankkiryöstäjä huolehtii yhteisistä rahoistamme, usein hyvinkin omistautuneesti. Pääasia on kuitenkin se, että huolehtiminen on myönteistä toimintaa.

Politiikan kielellä kaikki pitäisi ilmaista positiivisesti muotoiltuna. Vastustaminen itsessään on negatiivista ja luo tympeän ilmapiirin, vaikka vastustettaisiin nimenomaan huonoja asioita. Niinpä politiikka vilisee positiivisia ilmaisuja, jotka hämärtävät viestin sisältöä. Hunajaisiin sanoihin voidaan kätkeä vaikka kuinka karvaita merkityksiä.

Niinpä euroa kutsutaan menestystarinaksi, kasvun ja vakauden turvaajaksi, vaikka se on kasvattanut vain ongelmia ja vakauttanut talouden syöksyyn, josta sitä ei enää nykyisillä keinoilla saada oikaistua.

Talouteen kaivataan lisää dynamiikkaa – eli entistä jyrkempiä nousu- ja laskukausia, jotka mahdollistavat keinottelijoiden rikastumisen.

Liberaalissa hengessä halutaan vähentää yhteiskunnan "holhoamista" ja kannustaa ihmisiä kantamaan vastuuta toisistaan. Selkokielellä tuo tarkoittaa vanhusten ja sairaiden hoitovastuun sysäämistä entistä enemmän koteihin, eli käytännössä naisten niskoille, paluuta hyvinvointiyhteiskunnasta johonkin, jonka maailman muutos on tehnyt mahdottomaksi.

Ongelmien ja epäsuosittujen linjausten kätkeminen myönteisiin muotoiluihin on tehokas tapa poliittiseen manipulaatioon, mutta se näyttää muuttavan myös käyttäjiensä todellisuudentajua. Tällaiseen johtopäätökseen tulee, kun pääministeri Stubb tulkitsee arvostelun riitelyksi ja kieltää Ben Zyskowiczin tuella eri mieltä olemisen mahdollisuudenkin.

Onkohan tässä nyt Stubbin osalta kyse siitä, että kun pääministerimme elämässä ei ole koskaan ollut huolia, ongelmia ei pystytä tunnistamaan saati käsittelemään? Vai siitä, että kun mustaa väittää tarpeeksi kauan valkoiseksi, valheeseen uskoo lopulta itsekin eikä kestä yhtään vastaväitettä?

Surullinen ja väistämätön lopputulos tästä valheessa elämisestä on joka tapauksessa se, että pääministeripuolueella ei ole esittää mitään keinoa nykyisestä ahdingostamme pääsemiseksi. Ei mitään. "Yhteen hiileen puhaltamisen" tapaiset ympäripyöreydet eivät riitä kätkemään sitä, kuinka pahasti eksyksissä Stubb hoveineen on.

Suunta on toki hukassa muiltakin eduskuntapuolueilta. Tässä tilanteessa Itsenäisyyspuolueen teeman ”Omalla rahalla tulevaisuuteen” pitäminen esillä on entistä tärkeämpää. Sitoutuminen eurosta eroamiseen ja oman valuutan käyttöönottoon on se tie, joka voi Suomen pelastaa. Eihän se helppo tie ole, mutta se on realistinen ja paljon parempi vaihtoehto nykyiselle kokoomusvetoiselle toivottomuudelle, jossa hallituksen dandyt istuvat tutkimassa kynsiään silloin kun talo on tulessa.

Myönteisten muotoilujen sääntöä noudattaen Itsenäisyyspuoluetta voi kutsua itsenäisyyden ja puolueettomuuden kannattajaksi. Koska Itsenäisyyspuolue on johdonmukaisesti pitänyt kaikkea sotilaallista liittoutumista – samalla tavoin kuin euroakin – Suomelle vahingollisena, ja vahingollisia asioita saa ja pitää vastustaa, olemme myös ihan reilusti Nato-vastaisia.

Ei kommentteja: