keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kun presidentti, pääministeri ja oppositio esittävät tyhmää

Kun presidentti, pääministeri ja suurimpien oppositiopuolueiden puheenjohtajat esittävät yhdessä tyhmää, kyseessä ei ole vahinko eikä sattuma, vaan poliittinen manööveri ja yhteisen ideologian tunnustaminen.

Presidentti Niinistö totesi tammikuussa 2014, että "Julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on Suomessa 58 prosenttia. Se taitaa olla enemmän kuin missään muualla maailmassa. Se ei ole terve tilanne. Julkisen sektorin koko on täysin kestämätön." Samoja lukemia toisti kesäkuussa pääministeriksi noussut Alexander Stubb, ja muutamia päiviä sitten keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä yhtyi kuoroon väittämällä, että julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta on tuo 58 prosenttia. Tilanne on herrojen mielestä kestämätön ja epäterve, eli julkista sektoria on leikattava kovalla kädellä. Hallituspaikan kipeä perussuomalaisten Timo Soini on hypännyt samaan kelkkaan toteamalla, että julkinen sektori on ylisuuri.

Selkeää puhetta – paitsi että se on potaskaa. Tilastokeskus lähettikin julkisuuteen oikaisun Sipilän puheeseen. Vertailtaessa julkisia menoja ja bruttokansantuotetta vertaillaan kahden eri tunnusluvun välistä suhdetta, ei toisen osuutta toisesta. Kokonaistuotanto, BKT ei koostu yksityisistä ja julkisista menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä. Julkisen sektorin – siis valtion ja kuntien - menojen suhde Suomen kokonaistuotantoon, BKT:hen on tuo 58 prosenttia. Kotitalouksien ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen menojen suhde BKT:hen on 104 prosenttia. Yritysten ja rahoituslaitosten menojen suhde BKT:hen on 161 prosenttia.

Asian voi tiivistää seuraaviin lukuihin: vuonna 2012 julkisella sektorilla tuotettiin 20 prosenttia BKT:sta ja julkisella sektorilla työskenteli 24 prosenttia kaikista työllisistä.

Tilastokeskuksen mukaan julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen ei myöskään ole vertailukelpoinen eri maiden kesken johtuen mm. erilaisista eläkejärjestelmistä.

Olisi loukkaavaa olettaa Niinistön, Stubbin tai Sipilän tapaisten poliitikkojen olevan niin tietämättömiä, etteivät he olisi tietoisia Tilastokeskuksen esittämistä faktoista. Vääräksi osoitetussa 58 prosentin väittämässä onkin kyse tietoisesta valinnasta: perättömillä puheilla pyritään hyvinvointiyhteiskunnan entistä rajumpaan alasajoon.

Harva rakastaa tärkeileviä virkamiehiä, byrokraatteja, paperinpyörittäjiä. Julkisen sektorin karsintaa vaativissa puheenvuoroissa annetaan ymmärtää, että kyse olisi juuri näiden ihmiskunnan vitsausten irtisanomisista. Käytännössä turhia paperinpyörittäjiä on vähän, ja leikkaukset kohdistuisivat päivähoitoon, opetukseen, terveydenhuoltoon, lastensuojeluun. Kenen vaipat jätetään vaihtamatta, kuka komerosta apua soittava lapsi jätetään jonottamaan linjalle ja kenet vaille säällisiä oppimisen edellytyksiä kohtuuttomien koulumatkojen vuoksi? Näihin reaalimaailman kysymyksiin Niinistöt, Stubbit, Sipilät ja Soinit eivät tietenkään halua leikkauslistojensa takaa vastata.

Kun julkisella sektorilla tuotetaan 24 prosentin osuudella työllisistä 20 prosenttia BKT:stä, on helppo huomata, että tuottavuus ei yllä aivan yksityisen sektorin tasolle, mutta kaukana siitä ei olla. Tuottavuuseron selittää pitkälle se, että julkisella sektorilla tuotetaan välttämättömyyksiä, luodaan se yhteiskunnallinen pohja, jonka varassa yksityinenkin sektori lopulta toimii.

Perättömien väitteiden toistuva esittäminen kuvastaa valtion johdon ja suurimpien oppositiopuolueiden neuvottomuutta tilanteessa, johon ne ovat maan omilla toimillaan ajaneet. Mieleen tulee erään toipuneen alkoholiongelmaisen lausahdus, jonka mukaan "asiat eivät koskaan ole niin huonosti, etteikö niitä voisi ryyppäämällä sotkea lisää". Tästä on kysymys myös tulevissa eduskuntavaaleissa: jos 58-jengiä ei pysäytetä, luvassa on entistä syvempiä ongelmia.

Ei kommentteja: