perjantai 5. syyskuuta 2014

Miksi Suomi lietsoi Ukrainan kriisiä kohti sotaa?

Suomen hallitus korostaa, että seisomme yhdessä rintamassa EU:n Venäjälle asettamien talouspakotteiden takana. Pääministeri Stubbin mukaan "me olemme Euroopan unioni".

Ukrainan kriisin on usein katsottu käynnistyneen marraskuussa 2013, kun presidentti Viktor Janukovytš kieltäytyi allekirjoittamasta vuosien neuvottelujen jälkeen Ukrainan ja EU:n assosiaatiosopimusta, koska siirtymäkauden vaikeuksiin tarkoitetusta rahoitustuesta ei päästy yksimielisyyteen. Arvioitiin, että ilman useiden miljardien eurojen tukea Ukraina olisi päätynyt vakavaan taloudelliseen ja sosiaaliseen kriisiin. EU tarjosi 600 miljoonaa, neuvottelut katkesivat ja levottomuudet alkoivat. Janukovytš syrjäytettiin.

Maaliskuussa 2014 julkaistu uusi EU:n avustusohjelma on kooltaan yhteensä 10 miljardia. Alkuperäinen assosiaatiosopimus allekirjoitettiin kesäkuussa, mutta maa oli jo sodassa.

Kysymys kuuluu: miksi me suomalaiset – Euroopan unioni – olemme taloudellisen vaikuttamisen keinoin lietsoneet Ukrainan kriisiä edellä kuvatulla tavalla?

Kysymys on tietysti suomalaisten osalta täyttä roskaa. Sen esittäminen kirkastaa kuitenkin näkökenttää.

Ensinnäkään me emme ole Euroopan unioni. EU on syvästi korruptoitunut harvainvalta, jossa Suomella ei ole todellista vaikutusvaltaa edes sen vertaa kuin sen pikkuriikkisen väestön koko edellyttäisi.

Valtaa seuraa vastuu, minkä vuoksi voidaan todeta, että me emme ole vastuussa EU:n suurvaltapoliittisista peleistä ja niiden seurauksista. Suomi ei tietenkään ole lietsonut Ukrainan kriisiä sen alkuvaiheissa taloudellisen vaikuttamisen keinoin – sen teki EU – eikä meidän pitäisi myöskään joutua vastaamaan näiden pelien laskuista, kuten me nyt teemme. Suomen nykyinen asema on historiasta tuttu imperiumin rajamaakunnan kohtalo, eikä se muuksi muutu niin kauan kuin olemme EU:n alamaisia.

Kolmanneksi meidän olisi syytä herätä tarkastelemaan todellisuutta Euroopan unionin myyntisloganin – "EU on rauhanprojekti" – takana. Slogan on sinänsä onnistunut (kukapa rauhaa vastaan olisi), mutta sen uskottavuus on asia erikseen. Unioni mainostaa käyttävänsä aseiden asemesta "pehmeän vaikuttamisen keinoja", kuten taloudellista ohjausta ja painostusta. Esimerkkejä näiden pehmeiden keinojen karuista jäljistä riittää eri puolilla Eurooppaa. Taloudelliseen umpikujaan päätyneen tai sinne ajetun maan yhteiskuntarauha järkkyy helposti, ja aseisiin tarttumisen kynnys laskee.

Ei kommentteja: