keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Rautaruukin myynti Stora-Enson ja Nokian valossa

Rautaruukki sulautuu ruotsalaiseen SSAB:hen. Kyseessä ei ole pikkujuttu Suomelle, vaikka yritysmyynnit ja työpaikkojen häviäminen ovat tulleet tutuiksi uutisista.

Valtionyhtiö Rautaruukki perustettiin v. 1960 turvaamaan kotimaisen telakka- ja muun metalliteollisuuden raaka-ainehuolto. Aluksi yhtiö hyödynsi kotimaisia malmivaroja. Suomen valtio luopui osake-enemmistöstä yhtiössä v. 1997. Rautaruukin yhdistyminen SSAB:hen oli viime kädessä Suomen hallituksen päätösvallassa, sillä valtio oli Rautaruukin suurin yksittäinen osakkeenomistaja ja sen painoarvo olisi riittänyt estämään tapahtuneen myynnin.

Rautaruukki työllistää yhteensä n. 8500 ihmistä, joista yhtiön ”kotipaikkakunnalla” Raahessa n. 2700. Yhtiöllä on Suomessa merkittävää paikallista työllistävää merkitystä myös mm. Hämeenlinnassa ja Etelä-Pohjanmaalla.

Rautaruukki on kärsinyt talouskriisistä ja maailmanmarkkinoilla olevasta ylituotannosta. Yhtiön pörssiarvo on pudonnut noin viidennekseen huippuarvostaan. Yhtiön kehittäminen olisi silti ollut mahdollista. Nyt Rautaruukin mukana myytiin paljon erityisosaamista.

Voidaan arvella, että Rautaruukille kävi kuten metsäyhtiö-Ensolle. Enso yhdistettiin – kuinka ollakaan – ruotsalaiseen Storaan. On arvioitu, että Enso oli todellisuudessa arvokkaampi kuin Stora, mutta taitavat ruotsalaiset saivat oikea-aikaisella fuusiolla enemmistön Stora-Ensosta.

Nyt on Rautaruukin yhteydessä kerrottu, että SSAB:n omistajilla tulee olemaan 75 prosenttia uuden yhtiön äänivallasta ja että uuden yhtiön pääkonttorin kotipaikka on Ruotsi.

Tuore valtiovarainministeri, Sdp:n Antti Rinne lausui äskettäin, että suomalaisia on petetty. Kyse oli siitä, että Nokian matkapuhelintoiminnot ostanut Microsoft ilmoitti laajoista irtisanomisista vastoin ostoajankohdan lupauksia.

Sen ei pitäisi olla mikään yllätys, että yritykset ajavat vain omaa etuaan. Yhteiskuntavastuu kuuluu poliittisille päättäjille. Jos se yritetään sälyttää yrityksille, tullaan kokemaan yhä uusia pettymyksiä. Kauniit puheet eivät maksa mitään. Kun päättäjät ovat sinisilmäisiä ja uskovat myynti- ja ostopuheita, se kylläkin tulee kalliiksi. Ja on jo tullut.

Rautaruukki on nyt pois suomalaisten käsistä. Sopii toivoa, että yritystä silti kehitetään.

Keskeisen teollisuuden pysyminen suomalaisessa omistuksessa ei ole kiinnostanut sen enempää ay-liikettä kuin muitakaan merkittäviä tahoja Suomessa. Jos olisi kiinnostanut, ääntä olisi jo pidetty.

Suomessa on ollut vallalla lähes hurmoshenkinen ”sama se on kuka omistaa” –ajattelu. Onpa myös presidenttejä myöten todettu, että ”fyrkka kuin fyrkka”, eli sama se, mikä raha on käytössä, kun vain rahaa on. Tällaisen hälläväliä-hengen lasku on melkoinen, jopa hirmuinen.

Suomessa on aiemmin ollut ymmärrystä perustaa Rautaruukin tapaisia menestystarinoita. Aikojen muuttumisesta huolimatta on edelleen tarvetta nähdä omat tarpeet ja vahvuudet sekä toimia määrätietoisesti. Ensin tarvitaan omaa rahaa ja talouspolitiikkaa. Ja vielä ennemmin tahtoa niiden palauttamiseen.

Ei kommentteja: