keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Kenraalikuvernööri Stubb ja ufoharrastus

Alexander Stubb on pahoittanut mielensä kohtaamastaan arvostelusta ja puolustanut Twitterissä oikeuttaan twiittailuun. Näiden tosiasioiden edessä Suomi vapisee kesällä 2014.

On tietysti herttaisen yhdentekevää, näperteleekö Stubb vapaa-ajallaan some-viestejä, katseleeko itseään peilistä vai harrastaako ufojen bongausta. Yhdentekevää ei sen sijaan ole se, mitä hän tekee pääministerin asemassa Suomen talous- ja työttymyysongelmille, alati hankaloituvalle ulkopoliittiselle tilanteelle ja yhteiskunnassa kasvavalle tyytymättömyydelle. Niille ei voi vain twiitata kintaalla, mutta juuri näin Stubb vaikuttaa tekevän. Twitter on vain media muiden joukossa, mutta sitä seurataan erityisellä mielenkiinnolla, jos viestejä ei muista viestimistä tule.

29.7.2014 Alexander Stubb tuli julkisuuteen antamalla Ylelle lausunnon tiukoista Venäjä-pakotteista. Viesti on peräisin suurilta EU-mailta ja USA:lta, eikä Stubbilla ole siihen mitään muuta lisättävää kuin uusien pakotteiden Suomen taloudelle tuottamien lisäongelmien vähättely. Stubb ei kaipaa Suomelle poliittista liikkumavaraa, häntä ei huolestuta kammottavan taloustilanteemme heikkeneminen entisestään. Stubb ei toimi eikä puhu kuin Suomen pääministeri, vaan kuten EU:n kenraalikuvernööri, joka on asetettu hallinnoimaan vähäistä ja syrjäistä mutta kansalaisiltaan onneksi lauhkeaa Unionin osaa. EU:n uskollisimman kenraalikuvernöörin otteista Stubb on antanut näyttöä aikaisemminkin, mm. puhuessaan suoraan komission äänellä TTIP-kauppasopimuksesta.

Taustatukea Stubb saa uudelta Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakalta, joka vaatii Venäjälle entistä raskaampia talouspakotteita. Toivakka puhuu pakotteiden yhteydessä moraalista. Tämä on harvinaista puhetta suomalaisen ulkomaankauppaministerin suusta. Oletettavasti Toivakka nostaa seuraavaksi esiin Tiibetin miehityksen ja Kiinan vankileireillä valmistettujen tuotteiden boikotoinnin, mistä olisikin luontevaa jatkaa kauppasaarrolla, joka koskee siviilejä tappavia maita.

Suomi on omasta puolestaan tuominnut Krimin liittämisen Venäjään kansainvälisen oikeuden loukkauksena, kuten oikein onkin, ja korostanut aselevon ja rauhanprosessin tärkeyttä Ukrainan kriisissä.

EU-jäsenyys on se myllynkivi Suomen ulkopolitiikan kaulassa, joka estää meitä tutkimasta ennakkoluulottomammin kriisin sovittelun mahdollisuuksia. Kenraalikuvernööri Stubbin johdolla toteutetut uudet pakotteet ovat lähinnä naurettavia, kun EU:n valtiaisiin kuuluva Ranska jatkaa samalla Mistral-maihinnousutukialusten kauppaansa Venäjän kanssa. EU toimii tässä kuten kaikki imperiumit ovat aina toimineet: vähäiset syrjäseudut ja rajamaat saavat kantaa raskaimman taakan valtakeskusten poimiessa hedelmät.

Kansainvälinen oikeus on käsite, joka on suurvaltojen käytössä lähinnä silloin, kun se sopii omiin etuihin. Edelleen ajankohtainen on Thukydideksen yli 2000 vuotta vanha huomio ”Suuret valtiot tekevät mitä tahtovat ja pienet kärsivät niin paljon kuin niiden on pakko”.

Suurilla valtioilla on varaa suuriin virheisiin. Pienillä ei ole. Suomi ei ole suurvalta, vaikka onkin suurvaltana esiintyvän EU:n osa. Suomi ei myöskään saa mitään todellista turvaa ulkopuolelta.

Itsenäinen ja puolueeton Suomi voisi toimia rauhanrakentajana Euroopan ja maailman kriiseissä. Ukraina ei jää viimeiseksi hajonneeksi valtioksi. Hajoavien valtioiden ongelmiin täytyy pyrkiä löytämään jo ennakolta nykyistä parempia ratkaisuja.

Ei kommentteja: