perjantai 6. kesäkuuta 2014

Olisivatko Mannerheim ja Paasikivi nykyään putinisteja?

Sotaveteraani V.K. Isojoelta kirjoitti 4.6.2014 Ilkka-lehdessä otsikolla Nato-lietsonta muistuttaa 1930-luvun ryssävihaa. Kirjoittaja osui asian ytimeen.

Suomen turvallisuus näyttäytyy nykyisten päättäjien puheissa kovin yksiulotteisena. Harvoin jos koskaan otetaan esille se, että Suomen turvallisuuspolitiikassa on pyrittävä sovittamaan yhteen oman maamme ja naapurimaiden, myös Venäjän turvallisuusedut. Venäjän turvallisuusetujen sivuuttaminen on maallemme vaarallista. Niiden huomiointi on nimenomaan Suomen oman edun kannalta välttämätöntä.

Venäjän toimien ymmärtäminen on eri asia kuin niiden hyväksyminen. Jos Venäjän toimien ymmärtäminen kuitataan Venäjä-mielisyydeksi tai putinismiksi, sama leima kuuluu presidentti Paasikivelle ja marsalkka Mannerheimille.

He ymmärsivät Venäjän turvallisuusetuja ja toimia v. 1939. Paasikiven ja Mannerheimin mielestä Suomi joutui talvisotaan maamme ulkopolitiikan johdon taipumattomuuden takia.

Ajatus, että Suomi nojaa voimaan turvallisuuspoliittisessa suhteessa Venäjään, on vaarallinen meille itsellemme. Voimaan nojaava Suomi joutuu hakemaan tuota voimaa maan rajojen ulkopuolelta, koska omat voimat eivät missään oloissa riitä. Ja näin joudutaan tielle, joka on vienyt Suomen aiemmin sotiin ja kriiseihin.

Suomessa tehdään nyt asioita, jotka ovat aiemmin vieneet sotiin. EU-Suomi on sidottu unionin rakenteilla olevaan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. Voimaa ja tukea siis haetaan Suomen ulkopuolelta.

Suomen Nato-jäsenyyttä ajavat ja jotkut muutkin korostavat mielellään, että Suomi tekee turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itse. Niin ehkä tekeekin. Mutta pitää ymmärtää, että myös Venäjä tekee turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itse. Ja jos Suomen ratkaisut sitä Venäjän harkinnan mukaan vaativat, Venäjän toimet voivat olla Suomelle ikäviä. Venäjä toimii kuten suurvallat toimivat.

Mitään todellisia turvatakuita ei ole olemassa muuten kuin rauhan aikana. Jos pahin tapahtuu, kaiken kokoiset valtiot huolehtivat vain omista eduistaan. Jos valtioiden johtajat eivät näin tee, he ovat pian entisiä johtajia.

Hyväuskoisuus ja kaunamieli on siis syytä hylätä oman etumme takia. Puolueettomuuspolitiikka on paras ja kestävä turva Suomelle, kun ymmärrämme asemamme oikein. Mallia voi ottaa Sveitsistä sekä Paasikiven-Kekkosen ulkopolitiikasta.

Suomi voi olla puolueeton vain itsenäisenä valtiona EU:n ulkopuolella.

Ei kommentteja: