torstai 1. toukokuuta 2014

Työ ja toimeentulo vaatii uutta ajattelua

Meneillään olevan talouskriisin aikana on maailman työttömien määrä kasvanut noin 20 miljoonalla. Suomessa on työtä vailla noin puoli miljoonaa ihmistä, noin puolet enemmän kuin viralliset työttömyysluvut kertovat.

Tavaroiden saatavuudesta ei kuitenkaan ole pulaa. Päinvastoin. Tavaraa ovat varastot pullollaan ja paljon enemmän saadaan tehtyä nykyisellä työvoimalla. Tämä osoittaa, että tavaratuotanto tarvitsee yhä vähemmän ihmisiä. Sama pätee moniin palveluihin. Niitä on automatisoitu ja muutettu itsepalveluiksi. Muutos jatkuu.

Työvoiman tarvetta on kylläkin eri puolilla. Pienipalkkaisista pätkätyöläisistä on pulaa. Tekemätöntä työtä on myös ihmisten hoitamiseen liittyvillä aloilla. Vanhustenhoidossa, sairaaloissa ja kouluissa tarvittaisiin lisää tekeviä käsiä. Näiltä kuntien ja valtion rahoittamilta aloilta puuttuu kuitenkin rahaa.

Samaan aikaan kymmenet tuhannet miljardit eurot ja dollarit ovat odottamassa entistä tuottavampia sijoituskohteita. Jossakin on ylen määrin rahaa, jota tehdään helpoimmin lisää keinottelemalla. Pankit voivat luoda velaksi lisää rahaa tyhjästä. Ihmisten arkeen liittyviin perusasioihin rahaa ei silti tahdo löytyä. Voidaan puhua järjestelmäkriisistä.

Suomen valtion rahapulan taustalla on europolitiikan tuoma valtion keskuspankkirahoituksen kielto. Oma raha, itsenäinen keskuspankki ja päätösvalta mahdollistaisivat sen, että valtio ei enää velkaannu yksityisille pankeille ja sijoittajille, toisin sanoen velkaannu ulos. Valtio voi itse luoda rahaa oman keskuspankkinsa kautta ja tarvittaessa velkaantua näin sisäisesti itselleen. Liikkeellä olevan rahan määrää pitää säännellä rahapolitiikalla ja verotuksella. Rahaa ei siis keskuspankin kautta pidä lainata tai painaa liikaa. Luomansa rahan valtio voi käyttää hyvinvoinnin turvaamiseen ja sen lisäämiseen.

Kun tuotanto ja ihmistyö erkaantuvat yhä enemmän toisistaan, on työ määriteltävä uudelleen. Työn merkityksen muutoksesta pitää vetää oikeat johtopäätökset. Niitä eivät ole eläkeiän nosto tai opiskeluaikojen lyhentäminen.

Kun tuotanto tarvitsee vähemmän ihmistyötä, pitää hyväksyä se, että ihmisen toimeentulon täytyy olla turvattu vaikka hän ei voi osallistua yhä harvempien ulottuvilla olevaan perinteiseen palkkatyöhön. Valtiovallan vastuulla on luoda olosuhteet, joissa jokainen työkykyinen voi mielekkäällä tavalla osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Tarvitaan perustuloa, joka rohkaisee toimeliaisuuteen ja turvaa kohtuullisen toimeentulon kaikissa elämäntilanteissa.

Työttömyyden helpottamiseksi tavoitteeksi on otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon.

Työn tarjoamista on helpotettava merkittävästi. Tämä voidaan toteuttaa korvaamalla nykyiset työn sivukulut maksulla, joka peritään tuotannon jalostusarvon perusteella.

Verotuksella on huolehdittava tuloerojen tasaamisesta. Voidaan kysyä, mihin kukaan tarvitsee vaikkapa yli 10 000 euron käteen jääviä kuukausituloja. Ellei tuolla tule toimeen, on syytä tarjota verovaroin elämänhallinnan kursseja.

Ei kommentteja: