perjantai 2. toukokuuta 2014

Ei Bryssel eikä Moskova vaan Helsinki

Markus Myllymäki kirjoitti (Ilkka 30.4.) otsikolla ”Mieluummin Bryssel kuin Moskova”. Tuosta mieleen nousevat kirjailija Dostojevskin sanat 1800-luvulta: ”Suomalaiset eivät ole valtiota muodostava kansa, vaan suurvaltojen rakennusainetta”. Näin todella näyttää nyt olevan.

Kokenut ja viisas Keijo Korhonen totesi hiljattain, että ”Meillä on torpparin luonne. Pitää aina olla isäntä, joku johon nojata.” Lähivuodet näyttävät onko suomalaisista itsenäistymään uudelleen. Uskon, että on. Nimittäin Myllymäen esittämien vaihtoehtojen lisäksi on olemassa kolmas ja se on itsenäinen päätösvalta.

Myllymäki on lukenut huolimattomasti, koska kirjoitti, että ”Antti Pesonen toistelee, että kuinka kaikki olisi paremmin, jos Suomi eroaisi EU:sta, eurosta ja muista kansainvälisistä sopimuksista ja järjestöistä”. En ole ajanut eroamista kansainvälisistä sopimuksista ja järjestöistä. Ero eurosta ja EU:sta riittää.

Toisin kuin Myllymäki esittää, pidän itsenäisyyden mallimaana Sveitsiä, en Pohjois-Koreaa. EU:sta eroaminen ei tarkoita eristäytymistä. Sveitsi, Norja ja Islanti toimivat samoilla liikkumisen ja kaupankäynnin ehdoilla kuin EU-maatkin.

Myllymäki pitää EU:ta liittolaisena ja suojana Venäjän sotilaalliselle uhalle. Eiköhän ole ennemminkin niin, että Suomi on joutunut aiemmin sotiin ja kriiseihin juuri sen takia, että on syntynyt tai luotu tilanne, jossa Suomen aluetta on voitu käyttää Venäjää vastaan. Silloin Venäjä on toiminut kuten muutkin suurvallat, eli pyrkinyt poistamaan itseensä kohdistuvan uhan. Nojaaminen sotilaalliseen voimaan suhteessa Venäjään on Suomelta suuri virhe. Se ei tuo turvaa vaan pahimmassa tapauksessa turman.

Suomen paras turva on Paasikiven-Kekkosen -linjan mukaisessa puolueettomuudessa. Se on pysymistä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella ja hyvien suhteiden luomista kaikkiin suuntiin. Puolueettomuuspolitiikasta on luovuttu EU-jäsenyyden myötä, mutta se voidaan ottaa käyttöön, kun Suomi itsenäistyy uudelleen.

Myllymäki viittaa 1990-luvun lamaan ja moittii markka-ajan korkoja. Hän ei ehkä tiedä, että Suomi noudatti EY:n (joka oli EU:n edeltäjä) määräyksiä jo vuodesta 1989. 1990-luvun alun lama oli ensimmäinen eurolama.

Myllymäki päättää kirjoituksensa toteamukseen, että hänen arkeensa EU ei ole vaikuttanut mitenkään. Onnittelen siitä, sillä EU:n ohjaaman politiikan tuoma eriarvoisuuden voimakas kasvu ja peruspalvelujen rahoituskriisi ovat vaikuttaneet moniin.

Ei kommentteja: