torstai 17. huhtikuuta 2014

Sotahullujen hullut päivät

IKL-museon pyörittäjänä tunnettu kokoomuksen eurovaaliehdokas Kai Pöntinen haluaa - kuten puolueensakin - Suomen liittyvän Natoon. Pöntinen kirjoittaa Uuden Suomen blogissa: "Haloo, kuuletteko vielä siellä Natossa? Tuolta rajan takaa kuuluu kauhee moottoreiden jylinä, panssareita lämmittelevät, niin että josko muutaman hävittäjälaivueen lähettäisitte ensialkuun. Laittakaa niitä Hornetteja, ne kun ovat Sa-int -yhteensopivia. Pistäkää sitten ensi viikolla lisää jos eivät näillä tokene".

Luuleeko Pöntinen että kyse on videopelistä?

The Economist -lehdessä kirjoittaa Tyler Cowen otsikolla "Tämä ei ole peliteoria" Michael Ben-Gadin arvioista. Professori Ben-Gad London City -yliopistosta on tutkinut hallitusten pitkän ajan lupausten luotettavuutta. Hän kyseenalaistaa Naton sitoutumisen yhteiseen puolustukseen ja kysyy mitä tapahtuisi, jos Venäjän joukot ylittäisivät Viron rajan ja valtaisivat Narvan kaupungin.

"Lähtisivätkö USA ja Länsi-Eurooppa todella sotaan Venäjää vastaan puolustaakseen Viron alueellista koskemattomuutta? Mielestäni Virolla on syytä huoleen", Ben-Gad sanoo.

Naton peruskirjan 5. artiklan mukaan hyökkäys yhtä jäsenmaata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan. Tämän on arveltu toimivan pidäkkeenä, oletettavasti Venäjä (tai mikä tahansa) ei halua sotaan Naton yhtynyttä voimaa vastaan. Mutta jotta pidäke toimisi, sen on oltava uskottava. Peliteoria esittää, että Naton uhka todennäköisesti ei sitä ole.

Ongelma Naton pitäessä kiinni yhteisen puolustamisen lupauksestaan ja suuren sotavoiman käytöstä Venäjää vastaan on siinä, että tämän toiminnan "tuotto" Natolle on hyvin kielteinen. Tavanomaisin asein käytävä kolmas maailmansota on parhaiden vaihtoehtojen joukossa, ja ydinsota huonoimpien.

Sen sijaan "tuotto" päätöksestä olla hyökkäämättä Venäjää vastaan ovat pienet haitat Natolle (toisin kuin Virolle, Latvialle, Liettualle ja ehkä Puolalle). On vaikea kuvitella keskeisten Nato-maiden hallitusten vaarantavan tuhansien, kenties miljoonien kansalaistensa hengen Viron alueen koskemattomuuden takia. Näin siis sanoo professori Ben-Gad.

Tätä on syytä pohtia Nato-hurmassa elävien ja kaikkien muidenkin suomalaisten.

Suomen tärkein ulko- ja turvallisuuspoliittinen kysymys on edelleen maamme suhde Venäjään, joka ainakin suhteessa Suomeen on suurvalta. Pitää kysyä nojaako Suomen suhde Venäjään voimaan vai taitoon. Jos sen katsotaan nojaavan voimaan, tuota voimaa on haettava jostakin Suomen ulkopuolelta. Ja silloin on mietittävä mitä professori Ben-Gad sanoi.

Kestävä ratkaisu Suomen ja Venäjän suhteisiin on niiden rakentaminen diplomatian, hyvien suhteiden ja Suomen puolueettomuuspolitiikan varaan.

Missä on median vastuu siitä, että Suomen olemassaolon kannalta keskeisiä kysymyksiä pohdittaisiin nykyistä laajemmin? Miksi julkisessa keskustelussa ei näy sitä vaihtoehtoa, että Suomi voi siirtyä puolueettomuuspolitiikkaan ja pysyä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella? Johtuuko tämä siitä, että puolueettomuuteen tarvitaan itsenäisyyden palauttaminen EU:sta irtautumalla ja tämä asia on liian kipeä EU-Suomen vallanpitäjille?

Pienen Suomen kannalta uhopolitiikka Venäjän suuntaan on vastuuttominta mitä voi kuvitella. Äänestäjillä on oikeus tietää kaikkien puolueiden selkeät Nato- ja EU-kannat. Itsenäisyyspuolue torjuu Nato-jäsenyyden ja haluaa Suomen ulos EU:sta.

Ei kommentteja: