maanantai 14. huhtikuuta 2014

Puhutaanko puolueettomuudesta?

Ukrainan kriisi syvenee. EU-Suomi on mukana tukemassa EU:n politiikkaa. Se voi tarkoittaa vaikeuksia ensin Suomen kaupankäynnissä Venäjälle ja sitten mahdollisesti muita seurauksia.

Suomen ei pitäisi olla osapuolena Ukrainan kriisissä. Itsenäinen Suomi voisi olla sovittelijana, mutta EU-Suomi ei voi olla.

Silmiinpistävää on se, että Suomen suurissa tiedotusvälineissä ei ole puhuttu mitään siitä, että Suomella olisi muita vaihtoehtoja kuin mukautua EU:n päätöksentekoon. Vai onko joku kuullut puhuttavan uutisissa Suomen puolueettomuuspolitiikasta?

Puolueettomuuspolitiikka tarkoittaa pysymistä suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Suomi on nyt yhden suurvaltahankkeen sisällä ja mukana kaikissa kriiseissä ja ristiriidoissa, joihin EU joutuu.

Puolueettomuuspolitiikka hylättiin, kun Suomi vietiin Euroopan unioniin. Puolueettomuus vaatii valtiollisen itsenäisyyden palauttamista, siis irtautumista EU:sta.

Kun toistellaan vaatimusta siitä, että ulkopolitiikassa unionin on puhuttava yhdellä äänellä, jätetään säännönmukaisesti pohtimatta, mitä se tarkoittaa Suomen kaltaisen pienen mutta hyvistä ulkopoliittisista suhteista riippuvaisen maan kannalta. Suomen vaikutusmahdollisuudet EU:n ulkopoliittisiin linjauksiin ovat suoraan sanoen olemattomat, vaikka jotkut haluavat niihin lapsenomaisesti uskoa. Yhtä naiivia on kuvitella, etteivät Saksan, Ranskan ja Englannin kaltaiset jäsenmaat ajaisi vanhasta muistista omia suurvaltaintressejään EU:sta huolimatta ja osin sen suojissa. Näiden manööverien seuraukset tulevat kuitenkin pienimpienkin jäsenmaiden kärsittäviksi. Tämän vuoksi Suomen ulkopolitiikkaa pitäisi johtaa Helsingistä eikä mistään muusta kaupungista.

EU-Suomi on ajopuu. Missä on julkinen keskustelu maamme tulevaisuuden vaihtoehdoista?

Ei kommentteja: