perjantai 4. huhtikuuta 2014

Markkinat vievät meidät pohjalle

Ei itku auta markkinoilla, tiesi vanha kansa. Koko talouteen levitettynä markkinavetoisuus aiheuttaa itkua, joka ei vieläkään auta.

Pohjoismaissa ja Suomessakin 1980-luvun puoliväliin harjoitettu markkinatalous tarkoitti sitä, että valtiovalta säänteli markkinoita. Sitä sanottiin sekataloudeksi. Se syntyi sosialismin pelosta. Niin sanottu markkinatalous on nyt sitä, että markkinat sääntelevät yhteiskuntakehitystä. Näennäiseksi muuttuneesta demokratiasta on tullut ison rahan pikku apulainen. Vallitsevaa järjestelmää sanotaan edelleen markkinataloudeksi.

”Käsitteet, ketä hyödytätte?”, kysyi taannoinen runoilija. Markkinatalouden käsite, jolla on kaatuneen neuvostojärjestelmän haastajana pääosin myönteinen mielikuva, hyödyttää niitä, jotka hyötyvät pääomien keskittymisestä. Meneillään olevan talouskriisin aikana on maailman miljardöörien omaisuus kaksinkertaistunut. Eli hyvin menee – joillakin.

Nykyisen talousmallin kannattajat vetoavat 1700-luvulla markkinoiden näkymättömästä kädestä kirjoittaneeseen Adam Smithiin. Säännönmukaisesti samalla unohdetaan mainita, että Smith painotti sitä, että markkinoiden vastapainoksi tarvitaan vahvaa valtiovaltaa.

Ilman valtiovaltaa ei Suomessa olisi perustettu Rautaruukkia, Outokumpua, ei pohjoisen metsäteollisuutta, ei olisi rakennettu kyläkouluja ja kyläteitä – joihin nyt ei ole varaa.

Markkinavetoisuus on vienyt valtion samaan lainajonoon yritysten kanssa. Valtio velkaantuu nyt ulos sen sijaan että lainaisi omalta keskuspankiltaan. Markkinavetoisuus jarruttaa uusiutuvan energia käyttöä ja polttaa kivihiiltä. Markkinavetoisuus tuhoaa Suomen elintarvikeomavaraisuutta. Markkinavetoisuus jättäisi vanhukset ja sairaat kunkin oman maksukyvyn varaan.

Markkinoihin luottava päätöksentekojärjestelmä jättää ihmisen selviämään, oman onnensa sepäksi. Suomen eduskunnassa on markkinoiden valtaan alistuneita niin paljon, että jos heidät laittaisi päiväntasaajalle viiden kilometrin välein, se olisi hyvä.

Meneillään on markkinoiden johtama kilpajuoksu kohti pohjaa. Nykyinen talouden ja politiikan yläluokan harvainvalta tulee tiensä päähän silloin, kun riittävän monet ihmiset saavat tästä tarpeekseen. Talouden ja markkinoiden tulee palvella ihmisiä eikä päinvastoin. Itkua paremmin auttaa äänestäminen muutoksen puolesta.

Ei kommentteja: