torstai 6. maaliskuuta 2014

Natosta ei ole turvaksi

Ukrainassa edessämme on perinteinen valtapoliittinen ristiriita, jossa kahden valtion kansalliset turvallisuusedut ovat ristiriidassa. Ukrainaan pitää toivoa rauhaa, verenvuodatuksen välttämistä ja neuvottelupohjaista, kestävää, oikeudenmukaista ratkaisua. Rauhanomainen ratkaisu ei ole meidän eikä kenenkään muun kuin riidan osapuolten käsissä.

Suomi ei ole maailman eikä Euroopan tuomari. Suomen kannanotto yhden osapuolen puolesta toista vastaan ei hyödytä ketään eikä edistä ristiriidan ratkaisemista rauhanomaisella tavalla. Sekaantuminen meille kuulumattomaan kansainväliseen konfliktiin tuottaisi vain yhden tuloksen: vahinkoa meille itsellemme.

EU-Suomi tosin joutuu mukaan kaikkeen, mihin EU sekaantuu. Luopuminen Suomen itsenäisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on ollut lyhytnäköistä.

Jos Ukrainan ja Venäjän välinen konflikti saa aikaan jotakin myönteistä, niin se on jälleen kerran Pohjois-Atlantin Liiton NATO:n hampaattomuuden osoittaminen. NATO on ajasta jälkeen jäänyt paperijärjestö. Sillä ei ole omia sotilasvoimia eikä omaa turvallisuuspolitiikkaa. Turvallisuuspoliittisen ristiriidan syttyessä, kuten nyt Ukrainan ympärillä, jokainen NATO:n jäsenmaa huolehtii vain omista kansallisista eduistaan.

Ukraina ei vielä ole NATO:n jäsen. Mutta jo meneillään oleva kriisi osoittaa, että NATO ei kykenisi turvaamaan eikä haluaisi turvata kriisitilanteessa jäsenmaansa turvallisuutta. Näin varsinkin jos jäsenmaa on pieni, kooltaan ja voimavaroiltaan vähäinen, syrjäinen sekä avoimessa, eteen työnnetyssä asemassa suurvaltojen välissä.

Juuri nyt on ajankohtainen Suomenlinnan kuninkaanporttiin hakattu Augustin Ehrensvärdin viesti suomalaisille: "Jälkimaailma, seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun". Nyt se tarkoittaa Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden palauttamista.

Ei kommentteja: