maanantai 27. tammikuuta 2014

EU-komission likainen kädenojennus ydinvoimateollisuudelle

EU-komissio ojentaa käden – taas kerran – suurten pääomien bisnekselle, ja läimäyttää samaan aikaan toisella kädellä paikallista pientä yritystoimintaa ja tulevien polvien elinmahdollisuuksia.

Tämä tuttu ja irvokas näytelmä käydään tällä kertaa EU:n ilmastotavoitteiden puitteissa. Komission ehdotus tiukentaa kasvihuonekaasujen päästörajoja vuoteen 2030 (tosin liian vähän ja liian myöhään), samalla luovutaan sitovista tavoitteista energiatehokkuuden parantamisen ja uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämisen suhteen.

Lopputulos on ensisijaisesti kädenojennus tyrmäyksen partaalla hoippuneelle ydinvoimateollisuudelle, toissijaisesti edistetään öljyteollisuuden intressejä jarruttamalla paikallisen bioenergiatuotannon juurtumista ja kasvua. Hyötyjät ovat siis suurpääoman pyörittämiä jättiyrityksiä. Lopputulos ei liene yllätys kenellekään. Korruption – siis aseman väärinkäytön – kannalta tällainen asetelma on yhtä houkutteleva kuin tyypillinenkin.

Kasvihuonepäästöjen vähentämisestä tehtiin EU:ssa päästökaupan muodossa vastenmielinen keinotteluareena. Synnytettiin mahdollisuuksia nopeisiin rahastuksiin ja suoranaisiin petoksiin ilman että itse päästöt olisivat vähentyneet. Nyt samaa pelleilyä jatketaan.

Investoinnit energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseen ovat pitkällä tähtäimellä välttämättömiä. Suurpääoman lyhyen tähtäimen etujen kannalta ne eivät kuitenkaan ole kiinostavia, koska tarjoavat kiusallisen vähän mahdollisuuksia pikavoittoihin.

Niinpä lähestyvää hätätilannetta – ilmasto- ja energiakriisiä - käytetään härskisti hyväksi raivaamalla pelikenttä valmiiksi näennäisen halpaa ydinsähköä varten. Ydinsähkö vaikuttaa halvalta, koska sen riskeistä ei todellisessa mittakaavassa vastaa kukaan, ja jälkihoito sysätään tulevien sukupolvien vastuulle. Näin tuotantokustannukset saadaan tasolle, jonka kanssa kehitysvaiheessa oleva uusiutuvan energian tuotanto ei pysty suoraan kilpailemaan, koska tämä(kin) kilpailu käydään olosuhteissa, jotka on muokattu toisen osapuolen ehdoilla.

Uusiutuvan energian tuotannolle on ominaista monimuotoisuus ja paikallisuus. Eri energialähteet täydentävät toisiaan. Tämä tarkoittaa ydinsähköä suurempaa kotimaisuusastetta, korkeampaa työllistävyyttä ja lopulta toimintavarmuutta. Sähkön ohella voidaan tuottaa myös biokaasun tapaisia liikenteeseen sopivia polttoaineita, mikä tekee uusiutuvasta energiasta kirosanan myös öljy-yhtiöille, jotka rahastavat tällä hetkellä kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää.

Ydinvoimateollisuuden asia on siis myös öljyteollisuuden asia. Ei ihme että EU-komission kanta on lobattu juuri sellaiseksi kuin se on.

Päästökaupasta on siirryttävä haittaveroihin: saastuttajan on maksettava riippumatta siitä, kuinka kauas saastuttava tuotanto on siirretty piiloon. Vain tällä tavoin päästöt saadaan laskemaan. Tällä tavoin vähemmän saastuttava kotimainen tuotanto muuttuu myös kilpailukykyiseksi.

Samalla yhteiskuntamme on investoitava työllistävään uusiutuvan energian tuotantoon ja energiatehokkuuden kasvattamiseen. Nimenomaan yhteiskunnan, koska ahneudessaan lyhytnäköiset markkinavoimat eivät tehtävään tartu, vaan pyrkivät jarruttamaan välttämöntä muutosta.

Yhteiskunnan investointimahdollisuuksien turvaamiseksi on taas siirryttävä omaan rahaan ja palautettava mahdollisuus suoraan keskuspankkirahoitukseen. Tulevaisuuden turvaamisen kannalta välttämättömät uudistukset saadaan alulle ja taloudessa alkaa jälleen tapahtua. Nykyinen pimeä umpikuja voidaan vihdoin jättää taakse.

Ei kommentteja: